Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien lähioikeudet 

Historiallisista syistä muusikoilla ja äänitetuottajilla on heikommat oikeudet teostensa esitykseen kuin kuin esimerkiksi säveltäjillä teoksiinsa. Kun jälkimmäisillä on julkisen esittämisen suhteen yksinoikeus, edellisillä on vain korvausoikeus.

Käytännössä ero näkyy siinä, että muusikoilta ja äänitetuottajilta ei tarvitse hankkia lupaa eikä edes ilmoittaa siitä, että heidän levyjän soitetaan julkisesti. Lähioikeuksien haltijoilta puuttuu siis oikeus sopia äänitetyn musiikin julkisesta esittämisestä ja saada tieto siitä, kuka heidän musiikkiaan käyttää. Silti heillä on täysin vastaava oikeus korvaukseen käytöstä. 

Äänitetuottajan ja muusikon oikeudet

Äänitetuottajan ja muusikon oikeudet ovat osa lähi- eli naapurioikeuksia. Nämä eroavat varsinaisista tekijänoikeuksista siinä, ettei suojan kohteena ole teos vaan teoksen esitys eri muodoissaan (joko alkuperäisenä tai tallennettuna). Pääpiirteissään naapurioikeuksien haltijoilla on samat yksinoikeudet määrätä suoritteistaan kuin teosten tekijöilläkin.

Merkittävimmin naapurioikeudet eroavat tekijänoikeudesta äänitallenteiden julkisen esittämisen osalta: äänitteen tuottajalla ja tallenteella esiintyvillä muusikoilla ei ole yksinoikeutta määrätä julkisesta esittämisestä. 
 
Tallenteen julkiseen esittämiseen ei toisin sanoen tarvita edellä mainittujen tahojen lupaa. Tuottajalla ja muusikoilla on silti oikeus korvaukseen äänilevyn tai muun vastaavan tallenteen julkisesta esittämisestä. Korvausoikeus kattaa televisio- tai radiolähetykset, niiden edelleen lähetykset ja muun julkisen esittämisen esimerkiksi yleisötilaisuuksissa tai tilaisuuksissa. 

Uudet teosten välittämisen muodot
poikkeavat perinteisestä julkisesta esittämisestä
 
Tietoverkossa yksittäiset musiikkiteokset ovat löydettävissä lähetysvirran seasta hakuohjelmilla ja kopioitavissa omalle kovalevylle tai tyhjälle CD-levylle. Lakiteknisesti kyse on tällöin joko tilaajavalintaisesta palvelusta, tai muusta äänitallenteen välittämisestä. Toiminnallisesti kyse on lähinnä äänitejakelusta, ei pelkästä julkisesta esittämisestä.

Oikeudenhaltijoille on yleensä annettu laissa sopimisoikeus niihin käyttömuotoihin, joissa merkittävästi hyödynnetään heidän työnsä tuloksia. Esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien osalta suojan taso ei toistaiseksi ole ollut riittävä. WIPO:n vuoden 1996 äänitesopimus ja EU:n Tietoyhteiskuntadirektiivi edellyttävät lähioikeuksien haltijoille yksinoikeutta tilaajavalintaiseen välittämiseen. 
 
Koska rajanveto edellä mainittujen uusien käyttömuotojen välillä on vaikeaa ja koska em. kansainväliset sopimukset on tehty aikana, jolloin nykyiset toimintamallit olivat tuntemattomia, olisi yksinoikeuden katettava kaikki välittämisen muodot. Perinteistenkään äänitteiden käyttömuotojen osalta ei nykyään enää ole perusteita lähioikeuksien ja tekijänoikeuksien väliselle oikeuksien eroille.