Sopimuslisenssi

Sopimuslisenssi on tekijänoikeusjärjestön oikeus antaa käyttölupia muidenkin kuin edustamiensa tekijöiden puolesta. 

Tekijänoikeuslain mukaan tekijöiltä pitää pyytää lupa teosten käyttöön. Käytännössä luvat antaa tekijöiden valtuuttama tekijänoikeusjärjestö. Normaalisti järjestö antaa luvat vain edustamiensa taiteilijoiden ja yrittäjien puolesta. Joskus laki antaa järjestölle vallan edustaa myös kaikkia muita, aivan kuin työmarkkinajärjestö tehdessään yleissitovia työehtosopimuksia.

Tätä yleissitovaa luvananto-oikeutta kutsutaan "sopimuslisenssiksi". 

Koska luvat saa yhdestä paikasta, sopimuslisenssi helpottaa lupien hankkimista. Vuoden 2005 tekijänoikeuslain uudistus laajensi  sopimuslisenssiä  koskemaan myös digitaalisia aineistoja mm. kouluissa. Laajennus ei lisännyt tarvetta hankkia lupia, vaan se voi helpottaa jo nyt vaadittujen lupien hankkimista.

Historia: pohjoismainen ratkaisu

Ylen tekijänoikeustarpeisiin Yleisradiolähetykset herättivät kysymyksen, miten kymmenien tuhansien eri teosten käyttöluvat voidaan järjestää. Radio on musiikin suurkuluttaja ja lisäksi radiossa käytetään kirjallisuutta. 

Yleisradioiden toiminnan helpottamiseksi lainsäätäjä päätyi kaikissa pohjoismaissa 1960-luvulla samaan ratkaisuun, sopimuslisenssiin. Se on osoittautunut toimivaksi keinoksi ratkaista lupakysymykset silloin, kun teosten käyttäjiä ja käytettyjä teoksia on runsaasti. Radio- ja televisioyhtiöt voivat hankkia musiikin käyttöluvat Teostolta ja luvat kirjallisten teosten käyttöön Kirjailijaliitolta.

Seuraavaksi sopimuslisenssijärjestelmä laajeni helpottamaan oppilaitosten työtä. Niissähän valokopioidaan vuosittain 200 miljoonaa sivua kirjoista, lehdistä ja nuoteista sekä nauhoitetetaan tv-ohjelmia. Opettajien ei tarvitse huolehtia eri teosten käyttölupien hankkimisesta, vaan niistä sovitaan keskitetysti Kopioston ja Tuotoksen kanssa.

Helpottaa käyttäjän arkea

Sopimuslisenssi helpottaa teosten käyttäjien elämää. Sopimuslisenssi helpottaa teosten käyttölupien hankkimista, koska siihen perustuva sopimus saa niin sanotun yleissitovuusvaikutuksen. Teosten käyttöluvan antajana on järjestö, joka edustaa laajasti alansa tekijöitä ja oikeudenomistajia.

Luvan hankkinut käyttäjä saa sopimuksen nojalla käyttää teoksia järjestön edustamalta alalta yleensä, myös sellaisten tekijöiden teoksia, joita luvan antanut organisaatio ei edusta. 

Teosten käyttäjien asema on turvattu. Kun sopimuslisenssiin perustuva lupa on hankittu, teosten käyttöön liittyviä vaatimuksia voi kohdistaa vain luvan antaneeseen järjestöön, ei koskaan käyttäjään. Käyttäjien – kuten radioiden ja oppilaitosten - kannalta järjestelmä helpottaa elämää huomattavasti.

Myös tekijöiden eli oikeudenomistajien asema on turvattu. Järjestön ulkopuolisella oikeudenomistajalla on aina oikeus saada järjestöltä henkilökohtainen korvaus järjestön myöntämällä luvalla tapahtuvasta teoksensa käytöstä. Lisäksi hänellä on monissa tapauksissa mahdollisuus kieltää järjestöä myöntämästä teoksensa käyttölupia.

Laissa säädetty sopimuslisenssisäännös ei velvoita oikeudenomistajia myöntämään lupia. Sen sijaan sopimuslisenssisäännös mahdollistaa lupien myöntämisen keskitetysti järjestön kautta, jos oikeudenomistajat niin haluavat.