EU-lainsäädäntö edellyttää hyvitysmaksua yksityisestä kopioinnista
Tekijällä on oikeus päättää, saako hänen töistään valmistaa kopioita. Laissa on kuitenkin merkittävä poikkessääntö: omaan yksityiskäyttöönsä saa kopioida hankkimatta lupaa.
Täysin ilmaiseksi sitä ei kuitren ole tarkoitettuö. Tekijät saavat tästä korvausta hyvitysmaksun kautta. Esimerkiksi äänitettävällä CD-R-levyllä maksua on noin 20 senttiä. Kun siis siis ostaa sata äänitettävää CD-levyä, maksaa hyvitysmaksua yhden musiikki-CD:n hinnan verran.
Teosten, kuten kirjojen ja sävellysten kopiointi laillisesta lähteestä yksityiskäyttöön on Suomessa sallittua. Tämä perustuu tekijänoikeuden rajoitukseen, joka sisältyy tekijnoikeuslakiin.
Ääni- ja videonauhureiden leviämisen myötä musiikin, tv-ohjelmien ja elokuvien kopioiminen kodeissa kasvoi räjähdysmäisesti. Tätä kopiointia hyvittämään luovan työn tekijöille on kerätty kasettimaksua vuodesta 1984.
Nykyisin digitaalitekniikka mahdollistaa kaikenlaisten teosten kopioimisen vaivattomasti ja edullisesti.
Hvitysmaksu on kohtuullinen
ja perustuu tutkimuksiin
Hyvitysmaksua kerätään mm. tyhjistä VHS- ja C-kaseteista, tallennettavista CD-R ja DVD-levyistä sekä MiniDisc-levyistä ja MP3-tallentimista. Säännöllisesti suoritettavat tutkimukset osoittavat, että yksityishenkilöt käyttävät näitä tuotteita laajasti kopiointiin. Esimerkiksi puolet CD-lR-levyille kopioidusta aineistosta on musiikkia. Maksun suorittavat tuotteiden maahantuojat tai valmistajat.
Hyvitysmaksua kerätään vuosittain noin 10 miljoonaa euroa. Esimerkiksi tyhjän CD-levyn hinnassa kasettimaksua on noin 20 senttiä.
Maksun tasossa otetaan huomioon se, kuinka paljon tutkimusten mukaan kutakin laitetta tai tallennusalustaa käytetään yksityiskopiointiin. Valtioneuvosto vahvistaa maksun piiriin kuuluvat laitteet ja maksun tason vuosittain. Tämä järjestely mahdollistaa teknisen kehityksen seuraamisen.
Hyvitysmaksua kerätään hyvittämään yksityishenkilöiden kopiointia. Sensijaan yritykset ja muut yhteisöt, jotka käyttävät näitä tuotteita ammattimaisesti, voivat joko ostaa kopiointivälineet tästä maksusta vapautettuna tai hakea maksetun hyvitysmaksun takaisin palautuksena.
EU-lainsäädäntö edellyttää
hyvitystä kotikopioinnista
Niinsanottu EU:n tietoyhteiskuntadirektiivi edellyttää, että luovan työn tekijät saavat yksityisestä kopioinnista sopivan hyvityksen. Tämä on selkeä ehto eli Ilman hyvityksen järjestäämistä yksityistä kopiointia ei siis saisi sallia.
EU:n jäsenmaat saavat itse päättää siitä, miten sopiva hyvitys luovan työn tekijöille järjestetään. Suurimmassa osassa EU-maita hyvitys on järjestetty Suomen tapaan, kopiointivälkineiden hinnassa kerättävällä maksulla.
Direktiivi ei rajaa mitään kopiointitekniikoita tai kopiointiin käytettäviä laitteita maksun ulkopuolelle: sopiva hyvitys tulee järjestää, tapahtui kopiointi millä tavalla tahansa.
Kuluttajan kannalta ei ole merkitystä, kopioiko hän esimerkiksi musiikkia erilliselle levykkeelle vai kovalevylle. Lopputulos on sama: kuluttaja saa käyttöönsä alkuperäistä vastaavan tuotteen vaivatta ja halvalla. Jakamalla maksu eri laitteille varmistetaan maksun tason pysyminen kohtuullisena.
Monet uudet kopiointivälineet puuttuvat
hyvitysmaksun piiristä
Kun tekijänoikeuslakia uudistettiin, jouduttiin pohtimaan uutta kysymystä: miten hyvitysmaksua tulisi kerätä musiikkipuhelinten ja tallentavien digiboxien kaltaisista monitoimilaitteista.
Laiteteollisuus ajoi voimakkaasti sitä, että hyvitysmaksua saisi kerätä vain laittteista joiden "pääasiallinen käyttötarkoitus" olisi yksityinen kopiointi. Tämä määritelmä olisi sulkenut valtaosan uusista laitteista maksu ulkopuolelle. Hyvitysmaksun tuotto olisi hiipunut sitä mukaa kuin uudet laitteet korvaavat vanhat, vaikka kopiointi ei olisi vähentynyt yhtään.
Hallitus ja eduskunta hylkäsivät tämän esityksen ja tekivät laista reilumman. Hyväksytyksi tulleen lain mukaan ehdoksi asetettiin se, että välinettä käytetään "merkittävissä määrin" yksityiseen kopiointiin. Sillä ei ole siis merkitystä, mitä muuta laitteella voi tehdä. Jos sitä käytetään riittävästi yksityiseen kopiointiin, siitä tulee kerätä hyvitysmaksua.
Tätä lakia sovellettiin asianmukaisesti tallentaviin digibokseihin. Vaikka kukaan ei väitä, että niiden pääasiallinen käyttö olisi kopiointia, niistä kerätään hyvitysmaksua koska niillä kiistatta myös kopioidaan merkittävästi.
Sensijaan musiikkitallentimen sisältävät matkapuhelimet ovat vielä maksun ulkopuolella. Tämä on hyvin epäloogista. Kun MP3-tallentimesta kerätään hyvitysmaksua, pitäisi sitä tietysti kerätä myös matkapuhelimen sisältämästä MP3-tallentimesta.
Tutkimustieto: musiikkipuhelimilla
tallennetaan paljon
Sekä oikeudehaltijoita että laiteteollisuutta edustavan hyvitysmaksun neuvottelukunnan teettämien tutkimusten mukaan (Taloustutkimus, 2008) suomalaisilla on yli puolitoista miljoonaa tallentavaa kännykkää. Vajaa miljoona henkeä käyttää niitä niin akviisesti tallentamiseen, että heillä on matkapuhelimillaan keskimäärin 59 musiikkikappaletta.
Yhteensä tämä tekee yli 50 miljoonaa musiikkikappaletta, jotka ovat hyvitysmaksun ulkopuolella. Oikeudenhaltijat ovat jo useita kertoja esittäneet, että kaikki tallentamiseen merkittävissä määrin käytettävät välineet olisivat tasapuolisesti hyvitysmaksun piirissä.
Hyvitysmaksulla tuetaan
kotimaista kulttuurituotantoa
Opetusministeriö päättää kerättyjen maksujen jakamisesta ja ne jaetaan järjestöjen kautta luovan työn tekijöille ja musiikki-, elokuva-, televisio- ja videokulttuurin edistämiseen.
Korvauksia saavat esimerkiksi ne, joiden tekemää musiikkia soitetaan radiossa tai ne, joiden tekemiä tv-ohjelmia esitetään televisiossa.
