60-vuotta täyttävä Arto Alaspää soittolistaradioista

Radiosoitto syö levymyyntiä

"Ennen kaupallisia radioita Suomessa myytiin 16 miljoonaa levyä vuodessa, nyt vain 10 miljoonaa. Tarve äänitteiden ostamiseen vähenee, kun haluamaansa musiikkia kuulee formaattiradiosta koko ajan", sanoo 60 vuotta keväällä täyttänyt Arto Alaspää.

Teksti: Lauri Kaira

Arto Alaspää on suurelle yleisölle tuttu lukuisista Emma-gaaloista. Harva tietää kuuntelevansa häntä paljon useamminkin, radiosta tai levyiltä.

Alaspää esiintyy nimittäin taustalaulajana tai trumpetistina yli 1700 levytetyllä kappaleella.

"Elätin itseäni soittamalla käytännöllisesti katsoen koko opiskeluajan", Alaspää kertoo.

Alaspää oli mukana mm. Jussi and the Boys'issa sekä Explosion Brassissa. Hän soitti vuoden verran Tapani Kansan taustalla, oli ravintolashow-keikoilla Adlonissa ja Kaivohuoneella mm. Carolan ja Lasse Mårtensonin kanssa sekä toimi trumpetistina Radion tanssiorkesterissa.

Musiikkia Fazerille

Valmistuttuaan juristiksi Alaspää toimi vähän aikaa vs. kaupunginviskaalina Helsingissä.

"Koska olin nuoriso-osastolla syyttäjänä, saatoin leukailla, että päivät syytin niitä, jolle illalla soitin", Alaspää naureskelee.

Vuoden päästä, vuonna 1972 Vexi Salmi veti nuoren muusikkojuristin Musiikki Fazerille töihin. Ensimmäinen vakanssi oli A&R-manageri.

Titteli viittasi artisteihin ja repertuaariin. "Työnäni oli etsiä sopivaa levytysaineistoa taiteilijoille. Se oli hyvin perinteistä kustannustoimintaa, sävelteosten kanssa työstämistä."

Koska Alaspäällä oli myös soittajauran lisäksi kuorotaustaa ja nuottienlukutaito, hänelle avautui samalla ovi studioäänitysten taustakuoroihin. Tämä säilyi vuosien varrella, vaikka varsinaiset tehtävät Fazerilla vaihtuivat.

"Jos mulle sydämesi annat"

Alaspää oli myös Silhuetit-lauluyhtyeen kantavia voimia. Se synty, koska tarvittiin tasokasta yhtye tekemään cover-versioita ulkomaisista kappaleista.

"Sain tehtäväksi Finnlevyltä koota eräänlaisen varjokokoonpanon, jonka laulajisto pystyisi nopeasti tekemään hyvätulkintaisia cover-levytyksiä."

"Sain mukaan Irina Milanin, Maru Nymanin ja Martti Metsäkedon. Sen kanssa aloimme vääntää erinäköisiä lauluja."

Silhuetit teki kaksi LP:tä, joilta nousi hitiksi ainakin "Jos mulle sydämesi annat."

Äänilevytuottajien asialle

Jo Fazer-Finnlevyn aikoina Alaspään työnkuvaan kuului myös äänitetuottajien yhteisiä asioita.

"Vuonna 1975 aloin puolipäiväisesti hoitaa Äänitetuottajien ja IFPIn asioita. Silloin perustettiin myös Musiikkikustantajat ry, jonka toiminnanjohtajana olin alkuvaiheessa."

Vuonna 1982 Alaspää siirtyi ÄKT:n, silloisen Äänilevytuottajien, täyspäiväiseksi toiminnanjohtajaksi.

Radiosta musiikkia mielin määrin

Levyalalla on tapahtunut paljon. "Suuri murros tapahtui silloin, kun kaupallinen radio tuli Suomeen."

"Se heijastui kahdella tavalla. Musiikin saatavuus moninkertaistui, Ylekin lisäsi musiikkia taistellakseen kuulijoista. Toiseksi toimialan sisäinen kilpailu johti radioiden formatointiin."

Formaattiradio soittaa kuluttajatutkimusten avulla tehtyä soittolistaa tietylle kohderyhmälle. "Tarve äänitteiden ostamiseen vähenee, kun haluamaansa musiikkia kuulee radiosta koko ajan."

Alaspään mukaan tietynlainen radiosoitto voi auttaa levymyynnissä, tuomalla esiin uutta. "Mutta mitä tiukemmaksi radio formatoidaan, sitä kapeammaksi esittelevä vaikutus puristuu ja sitä voimakkaammaksi radion kulutusvaikutus nousee."

Levymyynnin kehitys on laskeva. "Kun 1980- ja 1990-luvun vaihteessa Suomessa myytiin noin 16 miljoonaa äänitettä vuodessa, nyt myydään noin 10 miljoonaa."

"CD-levy ei maksa paljoa"

Alaspää pystyy kevyesti osoittamaan, ettei tämä ainakaan cd-levyn hinnasta johdu.

"Nykyinen parinkymmenen euron CD-levy maksaa elinkustannusindeksin huomioiden selvästi vähemmän kuin vuoden 1970 normaalihintainen 24 markan LP-levy. Lisäksi siinä on enemmän musiikkia kuin LP-levyllä."

Totta onkin, että nyt äänilevyn saa neljän oluttuopin tai vaihtoehtoisesti kahden leffalipun hinnalla. Näin ei ollut silloin, kun tämän jutun kirjoittaja 70-luvulla aloitti levyjen oston.

Miksi levyjen hintoja sitten arvostellaan?

"Sitä mukaa kuin musiikin vapaa saatavuus ja kopioitavuus ovat lisääntyneet, kuluttajan hintasietokyky on ehkä laskenut."

Levyjen myynnistä sisällön myyntiin

Musiikin "vapaa saatavuus ja kopioitavuus" tekevät maailmasta äänilevyalalle tuulisen paikan. Musiikkia on joka paikassa ja sitä on helppo kopioida. Lisäksi nuoret kuuntelevat musiikkinsa taskukokoisilla kopiointilaitteilla, joihin kaupasta ostettua cd-levyä ei saa mahtumaan itkemälläkään – mutta kaikki muu solahtaa sulavasti.

Musiikin kulutustottumusten muutos on kova haaste. "Miten musiikkimarkkinat säilyttävät toimintakykynsä jatkuvassa muutoksessa, jossa kuluttajalla on monipuolisempi valintamahdollisuus siinä, mistä lähteestä sisällön haluaa."

"Lisäksi sisältö – musiikki etunenässä – on ollut jatkuvasti kiinnostavaa varastettavaa. Ensin puhtaasti kaupallisessa toiminnassa, sitten yksityisessä kulutuksessa ja nyt yhä enemmän näiden hybridissä kokonaisuudessa. Haaste on siinä, miten luoda mekanismit, joilla pystytään hillitsemään luvattoman käytön jatkuvaa hyökyaaltoa."

Kun ennen kyse oli levykaupasta, nyt ollaan yhä enemmän sisältöjen oikeus -markkinoilla. "Kaupan kohteena on sisältö, jota voidaan levittää tallenteena, mutta joka on yhä suuremmassa määrin vain muiden käyttöön saatettava käyttöoikeus. Kulutus on yhä enemmän oikeuksien käyttöä."

Äänitteiden merkitys kasvaa

Silti itse äänitteen merkitys kasvaa. Ihmisten kuuntelemasta musiikista on elävää vain rahtunen. Kaikki muu on levytettyä.

"1960- ja 1970-luvulla äänitetuotanto oli uusi sivuraide musiikissa. Viestintäkehityksen, tuotantomäärien ja kaupan kehityksen myötä äänitteet ovat tällä hetkelle keskeisin musiikkia kuultavaksi saattava väline. "

"Äänitetuotanto vaikuttaa omilla ratkaisuillaan siihen, mitä musiikkia on kuunneltavissa konserttisalien ulkopuolella."

" Livemusiikki elää omaa elämäänsä, mutta kun mennään muuhun musiikkikuunteluun, lähes poikkeuksetta ollaan äänitekuuntelussa.

"Se, mitä äänitemarkkinoilla tapahtuu, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, missä oloissa musiikki joutuu elämään. Väärällä lainsäädännöllä tai vaikkapa väärillä massakäytön korvaustasoilla voidaan aiheuttaa suuria riskejä koko musiikkialalle."

Alaspäätä livenä

Alaspäätä itseään pääsee kuulemaan livenä kolmessakin eri kokoonpanossa.

"Olen nykyisin on mukana Jaso Big Bandissa, puhallinorkesteri Rempsetissä sekä Manhattan Transfer-tyyppisessä lauluyhtyeessä Fantastic Four'issa."

Jossain välissä Alaspää ehti myös johtaa Hämäläisen Osakunnan orkesteria, mutta se on taaksejäänyttä aikaa.

"Se oli hienoa, mutta ajattelin, että 20 vuotta osakuntaelämää riittää kenelle tahansa."

Kun Gramexia kiellettiin
maksamasta rahaa ulkomaille

60 vuotta toukokuussa täyttänyt Arto Alaspää on ollut mukana Gramexissa pitkään.
Gramexin historiaan liittyy monen monta taistelua. Yksi koski sitä, mistä musiikista Gramex-korvauksia kerätään.

Kun Gramex perustettiin vuonna 1967, se sai luvan kerätä esityskorvauksia lähinnä Yleltä ja siltäkin ainoastaan kotimaisen musiikin esittämisestä.

Tämä ei ollut alaa säätelevän Rooman sopimuksen mukaista, mutta Suomi olikin jättänyt Rooman sopimuksen ratifioimatta.

"70-luvun lopulla käynnistimme yhdessä Raimo Vikströmin ja Jukka Liedeksen kanssa pitkäjänteisen kampanjan Rooman sopimuksen ratifioimiseksi."

Yleisradio vastusti tätä kaikin keinoin. Sille sopi hyvin, että ulkomainen musiikki oli heille paljon halvempaa kuin kotimainen.

"Yleisradio pelotteli päättäjiä, että tämä olisi kauppapoliittinen skandaali: meille ei tulisi musiikkituloja ulkomailta, mutta maksaisimme sinne paljon. "

Vastaus oli erikoinen systeemi: ulkomaiset oikeudenhaltijat lupasivat jättää oman osuutensa korvauksista Gramexiin, käytettäväksi suomalaisen musiikin edistämiseen. Silloin perustettiin Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus."

Oli siis poliitikkojen tahto, ettei Gramex saa lähettää ulkomaisille yhtyeille kuuluvaa rahaa ulkomaille?

"Kyllä, se oli ihan lainsäätäjän asettama pakko, että muuten tämä ei mene eteenpäin", vastaa Alaspää.

"Lopullinen ratkaisu tuli niin, että IFPI:n kautta saatiin merkittävimmiltä ulkomaisilta levytuottajilta valtuus siihen, että ulkomaisesta repertuaarista maksettavat korvaukset jäävät Suomeen tähän käyttöön."

Tilanne muuttui, kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Sen jälkeen Gramex on vuosi vuodelta tilittänyt enemmän ulkomaille, sitä mukaa kuin sen ulkomaiset sisarjärjestöt ovat kehittyneet.