Ralf Gothoni: "Miksi taiteen pitäisi muuttua viihteeksi?"
Teksti: Anu Karlson
"Kamarimusiikki voi Suomessa ja maailmalla hyvin, koska se on muusikkojen kieli, ja muusikot haluavat keskustella toinen toistensa kanssa", Ralf Gothóni sanoo.
On kulunut tasan 40 vuotta siitä, kun Ralf Gothóni soitti sensaatiomaisen ensikonserttinsa vuoden debytanttina Jyväskylän kesässä.
"Siitä en muista juuri mitään", Gothóni tunnustaa. "Se oli hyvin vaativa konsertti, sillä edellisenä iltana oli esiintynyt Grigori Sokolov, joka oli juuri voittanut Tšaikovski-kilpailun ja oli minua nuorempi. Sitä paitsi minulla oli erittäin vaikea ohjelma."
Gothóni suoriutui haasteellisesta tehtävästään erinomaisesti, mutta suoriutuminen ei riittänyt hänelle. Hänellä oli kahdenkymmenen iässä ulottuvillaan ura maailmaa kiertävänä pianovirtuoosina, pelottomasti pianokirjallisuuden vaikeimpiin teoksiin tarttuvana lavatähtenä, mutta hän ei tyytynyt siihen. Sen sijaan hän alkoi etsiä kaiken tarkoitusta.
Pian ensimmäisten suurten menestysten jälkeen koettu kriisi palautti hänet alkulähteille. Saksalainen guru Max Martin Stein opetti hänet löytämään suhteensa ääneen. Sen mukana tulisi ennen pitkää kaikki muu.
Tekstin ja musiikin ykseys
Ralf Gothónista tuli suomalaisen lied-herätyksen tärkein vaikuttaja. Liediä, runon ja musiikin yhteistaidetta, oli kyllä harjoitettu Suomessa aikaisemminkin, mutta laulukulttuurin laulajakeskeisyys oli hämärtänyt kokonaisuutta. Puhuttiin laulajasta ja säestäjästä, mikä Gothónin mielestä oli väärä lähtökohta.
Opiskellessaan 1960-luvulla Saksassa Gothóni tutustui mainioon luonnetenoriin Matti Piipposeen ja aloitti yhteistyön hänen kanssaan. Muusikot harjoittelivat yhdessä suuren määrän lauluja: Schubertia, Wolfia, Britteniä ja Seppo Nummea esimerkiksi.
"Se oli minulle herätys maailmaan, jossa kohtaavat konkreettinen ja abstraktinen; siis teksti ja musiikki; tietoinen ja tiedostamaton eli juuri se asia joka minulla itselläni oli musikaalisena prosessina tapahtumassa", Gothóni muistelee. "Tajusin millä tavalla alitajunta ruokkii tietoisuutta ja tietoisuus kasvaa ottaakseen vastaan alitajunnan haasteita. Liedissä tämä ilmenee vuorovaikutuksena sanallisen tekstin ja musiikin välillä – musiikin, jonka ääniä emme voi selittää sanoilla."
Gothóni näkee tekstin ja musiikin ykseyden kasvavan synteesiksi, joka on enemmän kuin osiensa summa. "Teksti kohottaa musiikin toiselle informaation tasolle, ja musiikki antaa puolestaan alitajuisuutensa kautta konkreettiselle tekstin ymmärrykselle uuden ulottuvuuden. Se on ihan oma maailmansa, ja siksi se on äärimmäisen haastavaa ja inspiroivaa ja ihmiseen vaikuttavaa ja ihmistä kehittävää."
Kaikkein läheisin liedsäveltäjä – kenties säveltäjä ylimalkaan – hänelle on aina ollut Franz Schubert.
"Schubertin musiikissa pystyy esittäjänä tiedostamaan sen pitkän matkan, mikä meillä on itsemme ja elämän ymmärtämisen parissa. Jokainen säveltäjä antaa erilaisia haasteita, ja Schubertin haaste on syvyyssuuntainen elämysmaailma, matka kollektiiviseen alitajuntaan. Tämä kaikki on tällä hetkellä jokseenkin hukassa, koska meitä ohjataan ulkoiseen menestymiseen maailmassa."
Kamarimusiikki, muusikkojen kieli
Kamarimusiikki on se musiikin laji, jolle Gothónin sydän sykkii lämpimästi. Pian soivat Suomenkin suvessa jälleen jousikvartetot, pianotriot ja monet muut orkesteria pienemmälle yhtyeelle sävelletyt teokset. Kamarimusiikin asemasta Suomessa ja maailmalla Gothóni ei ole erityisen huolestunut. Julkisen tuen niukkuus saattaa olla sille onneksikin.
"Kamarimusiikki voi hyvin, koska se on muusikkojen kieli, ja muusikot haluavat keskustella toinen toistensa kanssa", hän perustelee. "Joka puolella maailmaa on intrumentalistien vetämiä festivaaleja, jotka ovat riippumattomia agenteista ja organisaatioista. Niissä on omat lainalaisuutensa, jotka kamarimusiikki ja sen esittäjät ovat luoneet."
Gothóni huomauttaa, että kamarimusiikin parissa toimii suurenmoisia muusikoita, jotka saattavat olla yleisölle tuntemattomia mutta silti näillä festivaaleilla edustavat musiikin ymmärtämisen ja esittämisen huippua.
"Ajattelen esimerkiksi monia jousikvartetteja ja niiden kakkosviulisteja ja alttoviulisteja. Sieltä joukosta löytyy ilmiömäisiä taiteilijoita, joita yleisö ei tunne nimeltä. Kvartetin nimi tunnetaan, mutta soittajien nimiä ei. Kuuluisuus ei ole siis missään suhteessa siihen, mitä tällaisen ihmisen muusikkous voi olla."
Taiteen ymmärrys hupenee
Sen sijaan Gothónia huolestuttaa Suomen musiikin tulevaisuus. Musiikkikasvatuksen tähänastiset hyvät tulokset ovat laskusuunnassa, koska opetus kautta kentän on menettämässä otteensa olennaisesta ja taideaineiden opetus peruskoulussa ja lukiossa on lähes tyystin loppunut. Vaikutukset ovat jo nyt näkyvissä, puhumattakaan tilanteesta viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.
"Taidemusiikin yleisön määrä tulee vähenemään lähivuosina, sillä se sukupolvi, joka on nyt koulussa, ei enää löydä tietään konsertteihin."
Onneksi ne suomalaiset, jotka ovat vielä perillä taidemusiikista, kiertävät festivaaleja ja haluavat kuulla myös mieliteoksensa aina uudestaan: kamarimusiikkia, orkesterimusiikkia, resitaaleja, mitä tahansa…
"Kesäfestivaalit ovat edelleen hieno villitys Suomessa", Gothóni iloitsee. "Toivon että se jatkuu, ja se saattaakin jatkua, koska festivaalit ovat myös sosiaalisia tapaamispaikkoja. Ja kesä on tunnetusti muutenkin se vuodenaika, jolloin suomalainen elää."
Kiina on eri maata
Gothóni on harjoittanut käytännön vuoropuhelua musiikissa myös Aasian ja Afrikan kulttuurien kanssa. 1990-luvun alussa hän oli mukana rakentamassa Kielletyn kaupungin musiikkijuhlia Kiinaan. Valmisteluihin meni viitisen vuotta, ja ensimmäisen kerran juhla järjestettiin vuonna 1996.
"Se onnistui erinomaisesti", Gothóni kertoo, "ja toinen juhla järjestettiin heti kahden vuoden kuluttua. Vuonna 2000 piti tehdä vielä yksi juhla, mutta siinä vaiheessa kiinalaiset partnerit olivat saaneet jo niin paljon ‘oppia’ suurilta länsimaisilta sponsorifirmoilta, että he alkoivat vaatia jumalattomia summia. Se meni rahaleikiksi sen jälkeen."
Sattui kuitenkin niin onnellisesti, että paikan päällä oli kypsynyt uusi festivaalijohtaja. "Kun me lopetimme, hän aloitti meidän formaatillamme oman juhlansa. Me veimme sinne vain tietotaidon."
"Olen muutenkin ollut aika paljon mukana tällaisissa asioissa. Huhtikuussa olin järjestämässä ja myös osittain tuottamassa vastaavanlaista juhlaa Kairossa. Teimme siellä suomalais-egyptiläisen musiikkisillan, yhdessä egyptiläisten muusikkojen kanssa. Ja jatkoa seuraa tulevina vuosina."
Vaikka kehittyvät maat ovat vähintään yhtä kärkkäitä omaksumaan meiltä meidän virheitämme kuin ansioitamme, Gothónin mukaan voimme aina oppia myös heiltä jotakin. Kiinassa jo kapasiteetti on valtava, ja kiinalainen mielenlaatu on osoittautunut hyvin vastaanottavaiseksi länsimaiselle musiikille. Yksinpä pianonsoiton harjoittajia on Kiinassa tällä hetkellä 50 miljoonaa.
Gothoni ihailee myös kiinalaisten syvää oman perinteen kunnioitusta. Vaikka länsimaisen musiikin harrastus kasvaa, maan oma vuosituhantinen perinne elää voimallisesti uuden rinnalla.
"Kun kiinalainen soittaa 1300-luvun hovimusiikkia, se on siirtynyt mestari-kisälli-menetelmällä muuttumattomana vuosisatojen läpi. Muusikon mestaruus on siinä, että hän oppii toistamaan musiikin täsmälleen samanlaisena kuin se on vuosisatojen ajan ollut. Meillähän on länsimaissa ihan päinvastainen ajattelu: se oma persoonallinen pukinsorkka pitää panna joka paikkaan. Tai sitten oma kulttuuri amerikanisoidaan."
Euroviisut: musiikki sivuosassa
Toukokuussa Gothónin toi Suomeen Sibelius-Akatemian kamarimusiikin professuurin jäähyväiskonsertti. Hän on opettanut periodiluonteisesti akatemialaisille kamarimusiikkia vuodesta 1992, mutta nyt hän jatkaa opetusta ainoastaan Espanjassa, Madridin Instituto de Musica Camera Reina Sofiassa, joka on maailman ensimmäinen pelkästään kamarimusiikkiin keskittynyt korkeakoulu.
Sattui hauskasti, että konsertti Sibelius-Akatemiassa pidettiin samana iltana, jona viiden kilometrin päässä esitettiin ilmeisesti kaikkien aikojen suurin eurovisiospektaakkeli: Helsingin ja Yleisradion isännöimät Euroviisut 2007.
"Jos katsoo näitä euroviisuhommia, niin tuntuu hassulta että siitä käytetään sanaa musiikki, koska musiikilla on siinä niin tavattoman vähäinen osuus", Gothóni hymähtää. "Lähinnä se on rytmitettyä joukkoaerobiciä, jota ympäröivät hermostuttavat valot, savut ja enimmäkseen mauttomat dekoraatiot, jotka hypnotisoivat ja varastavat ihmisten huomion. Siihen on sitten ympätty jumalaton rytminen meteli, jonka joukossa on hiukan harmoniavaihdoksia ja jonkinlainen melodian tapainen."
"Ei sitä voi musiikiksi kutsua", on hänen johtopäätöksensä. "Samaa mieltä tuntuvat olevan myös monet rytmimusiikin edustajat."
Kesällä Suomessa
Ralf Gothóni on yli 20-vuotisen Saksan periodin jälkeen asunut viisi vuotta Espanjassa. Sieltä käsin hän vierailee eri puolilla maailmaa niin pianistina kuin kapellimestarinakin. Hän on tällä hetkellä English Chamber Orchestran pääkapellimestari ja Deutsche Kammerakademien päävierailija ja kiertää niin solistina kuin kapellimestarina eri puolilla maailmaa, mutta kesäisin hän haluaa viettää paljon aikaa Suomessa.
"Kesä on sitä aikaa, jolloin soitetaan ja kierretään Suomen festivaaleja – ja tietenkin vähän muidenkin maiden", Gothóni kuvailee. "Kesällä keskustelen myös kalojen kanssa Saimaalla."
Ralf Gothónia kuullaan tänä kesänä Joroisten musiikkipäivillä ja sekä Naantalin että Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla; viimemainituissa sekä pianistina että säveltäjänä. Kuhmossa kyseessä on kantaesitys, ja kappaleen hieman hämmentävä nimi on Helmikuun 30. päivä.
"Se on leikkisä kappale, eräänlainen scherzo jousikvartetille. Siinä on Schubertin kaltaista musiikkia, joka on tietenkin kiellettyä nykyään; eihän sillä tavalla saa säveltää! Toisin sanoen se on samalla tavalla mahdotonta kuin helmikuun 30. päivä. Sitten siinä on kaksi tai oikeastaan kolme trioa: ensin helmikuun 30., sitten helmikuun 29. eli karkauspäivä, jossa tonaliteetti murtuu ja mennään kohti atonaalisuutta, ja kolmas trio, helmikuun 28. päivä, on jo täysin atonaalista jytähömpötystä – nykyaikaa toisin sanoen. Sitten soittajat kyllästyvät siihen, tekevät modulaation ja palaavat tonaalisuuden pariin. Ollaan taas 30. päivässä ja Schubertissa."
Ihminen ei kaipaa hölynpölyä
Gothóni myöntää, että ihmisen korva on luonnostaan suuntautunut tonaalisuuteen, mutta hän painottaa, että tämä ei ole olennaista. Olennaista on, että ihmisen korva, järki ja tunne-elämä suuntautuvat informaatioon.
"Sen mitä otamme vastaan ulkomaailmasta pitää sisältää informaatiota eikä hölynpölyä. En usko, että olemme saaneet aivot siksi, että rupeaisimme pitämään mielettömyyttä yhtä oikeana kuin mielekkyyttä. Päinvastoin, koko elämämme tähtää siihen, että opimme ymmärtämään, mitä koko maailmankaikkeus ja elämän uskomattomat salaisuudet ja mysteerit ovat ja millä tavalla ne koskettavat meidän ymmärrystämme."
Gothónia ovat aina kiinnostaneet musiikin ohella matematiikka, fysiikka ja tähtitiede. Niiden valossa hän on päätynyt näkemään ihmiskunnan kehittyvänä lajina, joka asuttaa yhtä maailmankaikkeuden nuorimmista aurinkokunnista.
"Meillä ei ole aavistustakaan siitä, miten korkeaa kehitystä muualla universumissa on – siellä saattaa olla planeettoja, joilla kulttuuri on satoja miljoonia vuosia vanhempaa kuin meidän tunnettu 7000-vuotinen taapertelumme pikku pallollamme."
Musiikki parhaimmillaan edustaa Gothónin näkemyksen mukaan juuri sen kaltaista informaatiomaailmaa, jossa ihmisen tietoinen hallinta kohtaa hänen kykyjensä äärirajat: koko sen valtavan kollektiivisen alitajunnan, joka ympäröi kaikkea sitä mitä tunnemme omassa pienessä maailmankuvassamme. Ovi käsittämättömien, laajojen mahdollisuuksien maailmaan odottaa vain avatuksi tulemistaan.
"Tässä on se suunta, johon minusta kaiken taiteen pitäisi mennä, samalla tavalla kuin tiedekin on menossa. Miksi taiteen pitäisi pinnallistua aina vain viihteellisemmäksi? Miksi tyytyisimme maailmaan, jossa rankan tuotantoyhteiskunnan jäsenellä ei ole vapaalla ollessaan mitään muuta tekemistä kuin kuluttaa aikaansa?"
LEVYTYKSIÄ
Ralf Gothóni, piano:
Franz Schubert: Winterreise. Martti Talvela, basso. BIS-CD-253 (1984)
Seppo Nummi: Viisi laulusarjaa (Vuoripaimen; Kevätteiltä; Länsilinnan lauluja; Lauluja hyljätyltä seudulta; Syyspäiviä). Margareta Haverinen, sopraano, Matti Juhani Piipponen, tenori, Jorma Hynninen, baritoni. BIS-CD-279 (1985)
Musorgski: Näyttelykuvia; Janáček: Umpeen kasvaneella polulla; Stravinsky: Osia Tulilinnusta. Ondine ODE 753-2
Einojuhani Rautavaara: Pianokonsertot nrot 1 ja 2. Leipzigin radion sinfoniaorkesteri, joht. Max Pommer; Baijerin radion sinfoniaorkesteri, joht. Jukka-Pekka Saraste. Ondine ODE 757-2 (1991)
Benjamin Britten: Pianokonsertto op. 13; Soirées musicales op. 9. Helsingborgin sinfoniaorkesteri, joht. Okko Kamu. Ondine ODE 825-2 (1994)
Franz Schubert: Pianosonaatit nro 15 C-duuri, D. 840, ja nro 4 a-molli, D. 537. Ondine ODE 7972
Johannes Brahms: Die schöne Magelone. Jorma Hynninen, baritoni. Ondine ODE 7552 (1991)
Heitor Villa-Lobos: Chôros No. 11. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Sakari Oramo. Ondine ODE 916-2 (1998)
Aulis Sallinen: Barabbas Dialogues. Kamariyhtye; Kalle Holmberg, kertoja. CPO 7770772 (2005)
Ralf Gothóni, johtaja ja pianosolisti:
Joseph Haydn: Pianokonsertot D-duuri ja f-molli; konsertto kahdelle viululle ja continuolle. Finlandia Sinfonietta. Ondine ODE 7322
Alfred Schnittke: Quasi una sonata; Suite in the Old Style; Concerto grosso No. 6. Tapiola Sinfonietta: BIS-CD-1437 (2006)
Aulis Sallinen: Introduction and Tango Overture; Chamber Musics III, IV & Virtuosi di Kuhmo, Gothoni, piano ja johtaja. CPO 7771472 (2007)
