Kulttuuri

Historia: kilpajuoksua teknisen kehityksen kanssa

Tekijänoikeuden historia ulottuu kauas.  Antiikin Roomassa toisten teosten plagioinnista saattoi nostaa oikeusjutun. Koska silloin ei ollut käytössä kopiointi- ja painotekniikkaa, plagiointi oli liki ainoa tapa varastaa toisen teos.

 Tekijöiden suojan tarve kasvoi, kun 1400-luvulla keksittiin kirjapainotaito. Se mahdollisti toisen kirjojen, runojen, nuottien ja piirrosten massatuotannon. 
 
1700-luvun valistusfilosofit totesivat, että taiteilijalla luontainen omistusoikeuden kaltainen oikeus teoksiinsa. Samoihin aikoihin USA:n perustuslain kirjoittajat totesivat, että yhteiskunnan etu vaatii, että taitelijoilla on yksinoikeus  teostensa käyttöön.  
 
Uusi kehitysvaihe alkoi, kun keksittiin gramofoni, elokuva ja radio. Silloin tekemään tallenteita, joissa oli mukana myös esittäjien työpanos. Siihen asti suojan tarve oli ollut lähinnä säveltäjillä, kuvataiteilijoilla ja tekstin tekijöillä. Nyt suojaa tarvitsivat myös mm. muusikot, kapellimestarit, balettitanssijat ja näyttelijät. Tekijänoikeuslakeihin otettiin esittävät taiteilijat mukaan 1900-luvulla.

Tänäpäivänä tekijänoikeudesta on tehty useita kansainvälisiä sopimuksia, jotka sitovat Suomesa. Myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 27 artiklassa todetaan, että "Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta."
 
Nyt lainsäädännöllä joudutaan vastaamaan tietoyhteiskunnan haasteisiin. Lainsäätäjän on turvattava, etteivät digitaalinen kopiointi, piratismi sekä netti-imurointi syö kulttuurintekijöiden tuloja nykyistäkin pienemmiksi. On myös varmistettava, ettei tekninen kehitys tee lakiin porsaanreikiä, joiden kautta ihmisten työn tuloksia voidaan käyttää maksutta.





Tulosta tämä sivu Kulttuuriuutiset.net - uutisia, mielipiteitä ja tiedotteita luovalta alalta | Yhteystiedot