Yksityinen kopiointi ja hyvitysmaksu Q&A

 

Onko yksityinen kopiointi eli tallentaminen omaan ja lähipiirin käyttöön sallittua? 

Kyllä on kulttuuritallenteiden osalta, kunhan lähde on laillinen eikä kopiointi edellytä tehokkaan kopiosuojauksen murtamista. Lain mukaan laillisesta lähteestä hankittuja levyjä saa kopioida muutamia kappaleita omaan ja läheistensä käyttöön, mutta ei julkiseen esittämiseen tai myytäväksi. Lähteen laillisuus ei edellytä, että sen on ostanut – kopioida saa sekä ostamiaan että lainaamiaan levyjä. 

Saako tietokoneohjelmia ja pelejä kopioida? 

Ei, yksityinen kopiointi on  tarkasti rajattu poikkeus.  Tetokone-ohjelmien ja -pelien tekijänoikeussuoja on vahvempi. Niistä saa ottaa vain laillisen käytön (mahdollisesti) vaatiman varmuuskopion. Erot eri alojen tuotteiden välillä ovat suuria: kirjastosta lainatun levyn saa laillissti kopioida, mutta omalle pöytätietokoneelle ostettua ohjelmaa ei saa kopioida omalle läppärilleen (ellei ohjelmistolisenssi sitä erityisesti salli).

Onko yksityinen kotikopiointi yleistä? 

Kyllä. Hyvitysmaksuyksikön teettämien tutkimusten muksan suomalaiset kopioivat yksityisesti musiikkia ja av-tuotteita yli puoli miljardia tiedostoa vuodesa.

Vähentävätkö Spotifyn ja YouTuben kaltaise striimauspalvelut yksityistä kopiointia?

Tutkkimukset eivät osoita minkäänlaista vähenemistä yksityisessä kopioinnissa. Jää nähtäväksi vähentääkö laillinen ilmaistarjonta kopiointia.  

Mikä on  hyvitysmaksu?

Muistillisten tallennuslaitteiden sekä äänitettävien CD-levyjen ja nauhojen hintaan sisältyy Suomessa ns. hyvitysmaksu. Se perustuu EU-direktiiviin, jonka mukaan yksityinen kopiointi saadaan jäsenmaassa sallia sillä ehdolla, että siitä järjestetään kohtuullinen hyvitys.

Miksi taiteilijat keräsivät 2010/2011 vaihteessa 8000 nimen adressin hyvitysmaksusta?

Hyvitysmaksun ongelmana on ollut se, että vuotuinen maksukertymä puolittui kahdessa vuodessa (2008-2010). Tämä johtuu siitä, että maksun kohteena olevan laitekannan päivittäminen on laiminlyöty ja maksu on jäänyt jälkeen tekniiikasta. Suuri osa kopioinnista tehdään sellaisilla välineillä, joista hyvitysmaksua ei kerätä.  Käytäntö on epälooginen: vaikka Ipodissa on hyvitysmaksu, Iphonessa ei sitä ole – vaikka molemmille  tallennetaan paljon mm. musiikkia.

Miten suuresta osasta kopiointivälineiden kauppaa hyvitysmaksua kerätään?

Tilastojen mukaan muistillisia tallennusvälineitä myydään noin 900 miljoonalla eurolla vuodessa, mutta hyvitysmaksua kerätään vain noin 60 miljoonan euron laitekaupasta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että tietokoneet, älypuhelimet, usb-tikkut ja muistikortit ovat maksun ulkopuolella.

Paljonko hyvitysmaksua vuodessa  kertyy?

Vuosina 2004, 2005, 2006, 2007 ja 2008  maksua kertyi keskimäärin runsas  12 miljoonan euroa. Sinä vuonna (2007), jona kansalaiset hankkivat tallentavat digiboksit, maksutulo ylitti 15 miljoonaa. Vuonna 2010 se on romahtanut  6,5 miljoonaan ja vuonna 2011 arvioidaan kertyvän  saman verran. Edellinen hallitus otti maksun piiriin osan ulkoisista kovalevyistä ja niistä kertyi sen verran, että taso pysyi vuonna 2011 likimain ennallaan.

Vuonna 2012 hyvitysmaksun odotetaan tuottavan vajaa 8 miljoonaa euroa. Samalla kun hallituspuolueet torjuivat  joulukuussa 2011 kulttuuriministerin esityksen ottaa tietokone ja älypuhelin maksun piiriin, hallitus kuitenkin laajensi eräiden vanhojen laitteiden tariffitaulukkoja siten, että niiden kasvaneet tallennuskapasiteetit voidaan ottaa huomioon. Tämä merkitsee, että suuremmalla muistilla varustetusta laitteesta maksetaan enemmän hyvitysmaksua kuin pienemmällä muistilla varustetusta laitteesta.

> Linkki vuoden 2012 hyvitysmaksuhinnastoon

Miksi hyvitysmaksutulo on laskenut?

Hyvitysmaksua ei kerätä kaikkien vaan vain joidenkin kopiointiin käytettävien laitteiden hinnoissa. Hyvitysmaksun kertymä seuraa näiden laitteiden myynnin kehitystä eikä kopioinnin kehitystä.  Tämä aiheuttaa sen, että hyvitysmaksutulo alenee, sitä mukaa kuin maksun piirissä olevien laitteiden myynnit laskevat.

Hyvitysmaksullisia laitteita myytiin 2000-luvun puolivälissä yli 200 miljoonalla eurolla ja 2010 vain noin 59 miljoonalla eurolla. Samana aikana hyvitysmaksuttomien tallennusvälineiden kauppa kasvoi yli 50 miljoonalla eurolla.

Jottei hyvitysmaksutulo laskisi, maksun piirin tulisi ottaa riittävästi uusia tallennusvälineitä. Hallitus ei ole kuitenkaan ottanut tällaisia maksun piiriin, pitkälti siksi, että monet näistä välineistä ovat ns. monitoimilaitteita tai sellaisissa käytettyjä muistikortteja. Kun kansalaisten ostokset ja kopiointi ovat kuitenkin siirtyneet näihin laitteisiin, tästä seuraa maksutulon aleneminen vaikka yksityinen kopiointi ei alene. 

Minkä kopiointilaitteiden hinnassa on hyvitysmaksua ja minkä ei?

Sitä on c-kasetissa, vhs-kasetissa, tallennettavisssa cd-r ja dvd-r levyissä, tallentavissa digibokseissa, mp3-soittimissa sekä tietokoneiden ulkoisissa kovalevyissä. Vuonna 2011 näiden myynti on noin 6 % (arviolta 50 miljoonaa euroa) tallennusvälineiden myynnistä.

Hyvitysmaksua ei ole  esimerkiksi tietokoneen, tabletin, tavallisen matkapuhelimen, älypuhelimen eikä musiikkipuhelimen, näiden muistikorttien eikä erillisten USB-muistitikkujen hinnassa. Näiden myynti vuonna 2011 on noin 94 % tallennusvälineiden hinnasta (arviolta 750 miljoonaa euroa).


Hyvitysmaksun vastustajat sanovat, että hyvitysmaksun kerääminen saa ihmiset ostamaan emm.  digiboksinsa ja ulkoiset kovalevynsä ulkomaisista verkkokaupoista. Onko se totta?

Tutkimusten mukana keskimäärin 5 % viihde-elektroniikan laitteista ostetaan ulkomaisista verkkokaupoista. Hyvitysmaksu on käytössä lähes kaikissa muissakin EU-maissa. Pari viikkoa sitten nimettiin EU-tason sovittelija, jonka tehtävänä on selventää mm. rajat ylittävän tallennusvälineiden kaupan pelisääntöjä. Tuotteiden hinnat ja verot vaihtelevat EU-maiden välillä muutenkin niin paljon, ettei muutaman euro paljon tässä vaikuta.

Onko hyvitysmaksu systeeminä vanhentunut?

Laitekohtaiseen maksuun perustuva hyvitysmaksu on perusteiltaan toimiva järjestelmä.  Vaikka siinä on puuteita, siinä on moni vahvuuksia. Se kohdistaa maksun pääasiassa niille kuluttajille, jotka kopiointia tekevät ja jotka siitä hyötyvät. Tässä se on reilumpi kuin rahan kerääminen veroilla kaikilta kansalaisilta.  Myös  EU:n tuomioistuin on hiljattain linjannut, että laitemaksu on EU-oikeuden mukainen järjestely. Hallitusohjelman mukaan järjestelmää aiotaan uudistaa, joten todennäköisesti se tulee  muuttumaan jotenkin.

Miksi  pitäisi maksaa hyvitysmaksua monitoimilaitteista? Kaikkihan eivät välttämättä käytä niitä suojattujen teosten kopiointiin?

Kuluttaja maksaa hyvitysmaksua mahdollisuudesta kopioida muiden tekemiä aineistoja omaan käyttöönsä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi tietokoneelle ja älypuhelimelle tallennetaan paljon suojattuja  aineistoja. Ellei  niistä kerätä  lainkaan hyvitysmaksua, tämä kopiointi jää nykyisessä systeemissä täysin hyvittämättä. 

Viittaako luova ala maksun puolittumisesta puhuessaan  vuoteen 2007? Silloinhan  hyvitysmaksukertymä oli tv:n digisiirtymän ja siitä johtuneen harvinaisen suuren digiboksimyynnin vuoksi erityisen korkea.

Ei viittaa. Hyvitysmaksun “normaalitaso” vuosina 2004-2006 ja 2008 on ollut noin 11-12 miljoonaa euroa. Vuosi 2007 oli kertaluontoinen poikkeus, jota ei ole käytetty vertailukohtana. Jos siihen vertaisi, puolittuminen olisi väärä ilmaisu koska alenemion siihen verrattuna on paljon suurempi.

Kenelle hyvitysmaksun tuotto menee?

Hyvitysmaksukorvaukset menevät järjestöjen välityksellä tekijöille ja luovan alan yrittäjille, joko henkilökohtaisina korvauksina tai kulttuurinedistämiskeskusten (ESEK, AVEK, LUSES) kautta. Lisäksi sillä rahoitetaan mm. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen tekemää piratismin vastaista työtä ja tekijänoikeuden valistustyötä.

Miksi hyvitysmaksu on saman kokoinen kaikille, eikö se silloin muistuta tasaveroa?

Myös laitteiden hinnoissa oleva alv on kaikille sama.  Hyvitysmaksu kohdistuu veronmaksajien sijaan niihin kuluttajiin, joilla on hankkimansa tekniikan ansiosta mahdollisuus käyttää kopiointimahdollisuuttaan. Hyvitysmaksua kertyy niin vähän verrattuna valtion ja kunnan veroihin, ettei se vaikuta progressiivisen ja tasaverojen suhteeseen.

Miksei hyvitysmaksusta  mene senttiäkään  tietokonepelien ja tietokoneohjelmien valmistajille ja koodareille? 

Tekijänoikeuslaki kieltää tietokoneohjelmien ja -pelien kopioinnin yksityiseen käyttöön. Niistä saa ottaa vain käytön mahdollisesti vaatiman varmuuskopion.  Hyvitysmaksulla korvataan vain lain mukaista kopiointia. Koodarin kannalta tilanne lienee kuitenkin kohtuullinen, koska he saavat kuukausipalkkaa työstään. Esimerkiksi säveltäjä tekee itse työn palkatta ja saa tulot vasta osuutena levyn  myyntihinnasta.


Kerätäänkö hyvitysmaksua liikaa verrattua lailliseen kopiointin. Osa  mm. kovalevyillä olevasta musiikista ja leffasta voi olla piraattimateriaalia eli laittomasti ladattua. Sen korvaaminen ei kuulu hyvitysmaksun tehtäviin.

Hyvitysmaksulla korvataan vain lain mukaista kopiointia. Laittomasta lähteestä kopioitu aineisto ei kuulu hyvitysmaksun piiriin. Hyvitysmaksuyksikön selvityksen mukaan laillisen kopioinnin markkinahinta on noin 2 miljardia euroa vuodessa. Hyvitysmaksu on eri vuosina 6,5 – 15,5 miljoonaa euroa. Koska se ei pysty korvaamaan laillisestakaan kopioinnista kuin murto-osan, ei tarvitse pelätä, että sillä korvattaisiin laitonta kopiointia.

Miksi taiteilijat puhuvat hyvitysmaksusta, eikä vain mene keikalle tienaamaan rahaa ja myymään fanituotteita?

Työstä kuuluu saada palkka ja sekä cd-levyyn että leffaan sisältyy paljon työtä. Taiteilijan ansiot muododstuvat useista puroista ja hyvitymaksu on näistä yksi. Tekijänoikeuslain ja EU-direktiivin mukaan siitä tulee saada korvaus, että kuluttajat voivat ostamisen sijasta kloonata tuotteita. Tämähän on poikeuksellinen mahdollisuus kuluttajalle, esimerkiksi tietokoneohjelmia se ei koske vaan ne pitää aina ostaa.

> Lisätietoa tästä