>> Blogien aloitussivulle

Blogipalstalla kirjoittavat Aleksi Bardy,  Olli Kortekangas,  Ahti Vänttinen,  Pekka Rislakki, Anja Hatva, Kirsi Niittyinperä, Raimo Vikström ja Lauri Kaira.  Blogit edustavat kunkin kirjoittajan näkemyksiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

Toivonkipinöitä

Maassamme on laajapohjainen hallitus ja hallitusohjelma, joka lupaa kerrankin hyviä asioita kulttuurin tekijöille. Näin ei ole ollut pitkään aikaan. Kulttuuriministeri Wallinin kaudella totuttiin rimpuilemaan tekijänoikeuksia käyttävien yritysten tekemiä oikeuksien heikennysesityksiä vastaan, yhdessä ja erikseen. Siihen meni kaikki energia ja joiltakuilta vähän enemmänkin. Ei ollut helppoa toki Wallinillakaan.

Nyt hallitus lupaa muun muassa huolehtia siitä, että tekijät saavat jatkossa kohtuullisen korvauksen oikeuksiensa luovutuksesta. Se ei sinänsä kuulosta ihmeelliseltä. Eikö kaupallista arvoa omaavien oikeuksien luovutuksesta yleensäkin pitäisi saada kohtuullinen korvaus?

Todellisuudessa tuo lupaus on käänteentekevä monessa mielessä. Kun työsuhdetekijänoikeus uhkasi viedä monissa tapauksissa kaiken korvauksen tekijöiltä, nyt luvataan paitsi korvaus, myös että se on määrältään kohtuullinen. Aina voidaan spekuloida, mitä kohtuullinen tarkoittaa, mutta ainakaan kohtuullinen korvaus ei voi olla vähäinen, surkea tai olematon.

“Hallitus lupaa muun muassa huolehtia siitä, että tekijät saavat jatkossa kohtuullisen korvauksen oikeuksiensa luovutuksesta”

Edellinen tekijänoikeustoimikunta ei päässyt sopuun siitä, pitäisikö oikeuksien luovutuksia koskien säätää erityinen kohtuullistamislauseke. Oikeuksien ostajat katsoivat, että markkinoilla muodostuva hinta on aina kohtuullinen. Tekijät taas pitivät neuvotteluasemaansa keskimäärin ottaen niin heikkona, että kohtuullisuus ei käytännössä useinkaan toteudu.

Hienosta hallitusohjelmakirjauksesta huolimatta – tai paremminkin juuri siitä johtuen – on joka tapauksessa keksittävä keino, miten tuo lupaus toteutetaan. Ns. Saksan mallissa kohtuullisuusmittari löytyy etujärjestöjen kesken neuvotellen ja viime kädessä jälkikäteen yksittäistapauksellisesti ehtoja kohtuullistamalla. Edistyksellisestä lainsäädännöstä huolimatta Saksassa ei ole juurikaan näyttöä siitä, että tuo malli toimisi käytännössä. Vika voi olla mallissa tai maassa.

Tekijöiden asemaa turvaava yleissäännös, jonka mukaan korvaus pitää oikeudenluovutuksista maksaa ja sen pitää olla kohtuullinen, olisi toki hyvä lähtökohta, mutta jättäisi tietysti kohtuullisuuden määrittämisen viime kädessä tuomioistuimille. Se olisi kuitenkin monessa tilanteessa nykyistä parempi lähtökohta neuvottelulle.

Erillinen kohtuullistamissäännös tekijänoikeuslaissa voisi olla informatiivinen, mutta voisiko se sisältää jotakin enemmän kuin oikeustoimilain yleinen kohtuullistamissäännös jo sisältää? Jollei sisältäisi, ei sillä olisi kovin paljon arvoa, varsinkin kun kynnys lähteä oikeuteen riitelemään korvauksen määrän kohtuullisuudesta jälkikäteen on varsin korkea.

Paljon on vielä pohdittavaa, mutta odotukset ovat korkealla. Onhan hallitus myös luvannut uudistaa hyvitysmaksujärjestelmän niin, että se turvaisi oikeudenhaltijoiden toimintaedellytykset. Vaikka talousahdinko kuristaa kulttuuriakin, ministeri Arhinmäellä on tuhannen taalan paikka panna tekijöitä pitkään hiertäneitä asioita kuntoon. Ei kun toimeksi.

Ahti Vänttinen


Kirjoittaja on Muusikkojen Liiton ja Lyhdyn puheenjohtaja

2011-11-11 18:31:08
Viimeksi muokattu
2011-11-11 18:32:27
Blogit >> Toivonkipinöitä
Ei kommentteja