Nyt sekin on nähty. Piraattipuolue, Effi ja Etelärannan työnantajaleiri vastustavat yhteisessä rintamassa opetus- ja kulttuuriministeriön esitystä.

Esitystä, jonka mukaan romahtanut hyvitysmaksu palautettaisiin muutaman vuoden takaiselle tasolle. Esitystä, jonka mukaan maksua kerättäisiin kansalaista kohden huimat 2 euroa 70 senttiä vuodessa. 

Kuten olen julkisuuteen sanonut, pidän esityksen nostattamaa hälyä täysin suhteettomana. Silti yksi piirre keskustelussa on ilahduttanut. On ollut hienoa nähdä, että myös Arhinmäen esityksen vastustajat kannattavat sitä, että laillisesta yksityisestä kopioinnista tulee kohtuullinen korvaus.

Vastustus kohdistuu selvästikin nykyiseen tapaan kerätä korvaus, ei sinänsä laillisen kopioinnin hyvittämiseen. 

Tämä merkitsee, että nyt käytävä kiistely saattaa jäädä laulujen termein “viimeiseksi taistoksi”. Hallitushan on luovannut uudistaa hyvitysmaksujärjestelmää. Hallitusohjelman mukaan “Hyvitysmaksujärjestelmää uudistetaan turvaamaan alan toiminnan taloudelliset edellytykset nopean teknologisen kehityksen olosuhteissa.”  

Ensi vuonna hyvitysmaksukeskustelu siirtyy mitä todennäköisimmin koskemaan hyvitysmaksun uudistamista.

Olen voinut lukea monista blogeista (Petteri Järvisestä Osmo Soininvaaraan ja Ville Niinistöön), että itse korvauksen sijaan ongelmaksi koetaan  nykyinen tapa kerätä korvaus.  Effin kampanjassa todetaan näin: “Taiteen ja kulttuurin tukeminen on arvokas asia, mutta yleiskäyttöisten tallennusalustojen verottaminen on huono rahoitustapa: Artisteille se on arvaamaton ja kuluttajalle epäoikeudenmukainen.”

Toivottavasti tämä konsensushenki säilyy, kun hallitus ryhtyy hyvitysmaksun uudistuksen suhteen sanoista tekoihin. 

– – – 

Pitää silti todeta, että myös nykyinen laitemaksu on perusteiltaan toimiva järjestelmä, jos maksun kerääminen seuraa tekniikan kehitystä.  

Kaikkien pitää ymmärtää, että ajat muuttuvat. Ennen hyvitysmaksua kerättiin pitkin vuotta, pienissä  erissä c-kasettien ja vhs-kasettien hinnoissa. Nyt sitä kerätään harvemmin ja isommissa erissä kopiointilaitteiden hinnassa.

Syynä on se, ettei muistitilaa ei enää osteta pikkuerissä tarpeen mukaan.  Muistitila sisältyy nykyisin tallennuslaitteisiin. Siksi maksua tulee kerätä niistä. 

Tämä johtanee aiempaa suurempaan summaarisuuteen. Jos maksua kerätään järkevät summat oikeista välineistä, lopputulos on silti pitemmässä juoksussa kohtuullinen.

Kukaan ei osta joka vuosi uutta kännykkää ja tietokonetta. Eikä jokainen kopioi jokaisella omistamallaan monitoimilaitteella. Mutta toivon mukaan me ostame erilaisia hyvitysmaksullisia laitteita vuosien mittaan riittävästi, että maksamme yhteensä kohtuukorvauksen siitä, mitä  – jollakin laitteella – tallennamme

Minäkin ostin tänä vuonna ulkoisen kovalevyn, jolla ei ole paljon muuta kuin omatekemää musiikkia. En silti mielestäni maksanut tyhjästä, koska vanha digiboksimme tallentaa joka ilta olohuoneessamme paljon isomman rahan edestä. 

Niin kauan kuin musiikkia ja av-tuotteita saa laillisesti kopioida – toisin kuin softaa ja tietokonepelejä – tämä on kuluttajalle rahan arvoinen etu. On reilua, että siitä maksetaan kohtuullinen korvaus.

Lauri Kaira

Kirjoittaja on musiikinharrastaja, joka toimii Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien LYHTY projektinjohtajana.