Helsingin Sanomien pääkirjoitus (28. 5.) käsitteli Markus Leikolan esitystä tallennemaksu-uudistuksesta ja toisti samassa yhteydessä nykyään yleisiä iskulauseita tekijänoikeusjärjestelmän vanhanaikaisuudesta ja siitä, että se on kaupan este. Kuten pääkirjoituksessakin, väitteet esitetään aina yksilöimättöminä ja epämääräisinä. Konkreettista perustaa niille ei olekaan.

Tekijänoikeus ei ole kaupan este vaan kaupan kohde. Tekijänoikeudet eivät ole este liiketoiminnalle, vaan sen ydin.

Olen usein elokuvatuottajakollegojen kanssa ihmetellyt puhetta lisensoimisen vaikeudesta. Elokuvatuottaja tekee kirjalliset sopimukset kaikkien projektiin liittyvien tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa.

Käytännössä kaikki Suomessa valmistuvat pitkät elokuvat ovat tuottajan allekirjoituksella lisensoitavissa kaikkialle maailmaan siten, että oikeudenomistajat saavat korvauksen työstään. Ja levitystä myös tapahtuu, yhä enemmän: Niko, Rare Exports, Napapiirin Sankarit, Le Havre ja nyt uusimpana Iron Sky.

Elokuva lienee oikeuksien osalta monimutkaisin taidemuoto – kuinka se voisi muun sisällön osalta olla sen vaikeampaa?

Suurin este Euroopan digitaalisille sisämarkkinoille on kulttuurinen. Se, että kulutamme niin vähän belgialaista iskelmämusiikkia, ei johdu sen vaikeasta saatavuudesta, vaan siitä, ettei se kiinnosta. Suurin osa maista kuluttaa lähinnä kotimaista tai amerikkalaista taidetta ja viihdettä makutottumuksista johtuen. Ehkä tätäkin kaupan estettä olisi madallettava, mutta se onkin toinen juttu.

Digitaalisten sisämarkkinoiden synnylle tekijänoikeuksia suurempi este on yksinoikeuksia rohmuavat yhtiöt. Kilpailua elokuvan nettikauppapaikkojen synnystä rajoittavat Sanoman kaltaisten mediakonsernien pyrkimykset saada yksinoikeudet tiettyihin digitaalisiin sisältöihin kaupanpäällisinä esimerkiksi televisio-oikeuksia ostettaessa. Näin vapaille Euroopan-laajuisille toimijoille ei jää tilaa luoda vahvoja ja laajoja markkinapaikkoja. Musiikin sarallahan tilanne on parempi, saman kappaleen voi ostaa iTunesista tai netAnttilasta. Tähän asiaan Sanoma voi vaikuttaa suoraan omilla sopimuksillaan.

Leikolan selvitystä voi aiheellisesti kritisoida, mutta lähtökohta sille on varsin vaikea – ja samalla tärkeä. Koska yksityinen kopiointi on lailla sallittu, siitä tekijöille koituva haitta on korvattava. Tähän on Suomi kansainvälisesti sitoutunut. Jos ei Leikolan mallilla, mikä on Hesarin pääkirjoitustoimituksen ratkaisu?

Nopeiden nettiyhteyksien kauppa on massiivinen bisnes, joka hyötyy kopioinnista, samoin kuin tyhjien kasettien ja levyjen kauppa aikanaan. Siinäkö on oikea pohja hyvitysmaksun keräämiselle?

Aleksi Bardy

Aleksi Bardy on Suomen Elokuvatuottajien Keskusliiton  SEK puheenjohtaja