Anu Komsi:
“Oopperan on elettävä tätä aikaa”

Teksti: Anu Karlson, julkaistu 2010

Anu Komsin keikat ovat Pariisissa, Berliinissä, New Yorkissa. Hänen musiikkinsa ulottuu Bachista Mahlerin kautta Saloseen ja John Zorniin. Hänen levytyksiään on palkittu kansallisesti ja kansainvälisesti, ja uusia on tulossa. Kaiken tämän ohella hän johtaa perustamaansa Kokkolan oopperaa, jolla on ensi kesänä Mozart-ensi-ilta.

“Suomessa käytetään laulajien koulutukseen hirveästi verovaroja, mutta sitten ei ole paikkaa, johon nämä koulutetut sijoittuisivat”, arvostelee Anu Komsi. Itsekin hän lähti valmistuttuaan Saksaan saadakseen esittää isoja klassisia rooleja ammattinäyttämöllä. Hän aloitti Frankfurtista mutta sai varsinaisen teatterikoulutuksensa Bremenissä. Sinne oli tullut uusi johtaja, jolla oli rohkea ja riskejä kaihtamaton linja.

“Hän valitsi puheteatterin puolelta ohjaajia, jotka eivät olleet aikaisemmin tehneet oopperaa ja otti ohjelmistoon moderneja teoksia, myös kantaesityksiä.”

Komsin oopperanäkemys kiteytyi: ooppera ei saa olla museo, vaan sen pitää elää tässä ajassa.

Länsirannikon ooppera

Kokkolan oopperan ensimmäinen tuotanto oli Mozartin Figaron häät, jonka ohjasi ja libretonkin uudelleen muokkasi Leea Klemola, Komsin ystävä ja koulutoveri lapsuuden Kokkolasta.

“Halusin ohjaajan, jolla on luova ote teokseen ja joka on valmis aloittamaan sen työstämisen ihan puhtaalta pöydältä.”

Ajatus oopperan perustamisesta omalle synnyinseudulle Keski-Pohjanmaalle oli jo alkanut itää Anu Komsin mielessä, kun hän kuuli toisen koulutoverinsa, Yhdysvalloissa pitkään asuneen Annika Myllärin, olevan palaamassa Suomeen. Molemmat olivat koulutettuja laulajia, mutta Myllärillä oli lisäksi kaupallinen koulutus.

“Kysyin heti, olisiko hän valmis ryhtymään toiminnanjohtajaksi. Eikä siinä sitten mennyt kuin kuukausi, niin oopperayhdistys oli perustettu. Mutta tietysti sitä ensimmäistä esitystä valmisteltiin pari vuotta.”

Kokkolan oopperayhdistys käyttää kansainvälisissä yhteyksissä nimeä West Coast Kokkola Opera, jotta Suomen maantieteeseen perehtymätönkin pääsisi kartalle.

Leikittelyä kielillä

Komsille oli itsestään selvää, että Figaron häät lauletaan kansankielellä eikä italiaksi. Koska sattuu niin hauskasti, että kansankieliä on Pohjanmaalla kaksi, suomi ja ruotsi, oopperassa käytettiin molempia.

“Se on se kokkolalaisuus, jota täällä Helsingissä ei ollenkaan ymmärretä”, innostuu Anu Komsi. “Siellä kielten sekoittaminen on aivan luontevaa.”

Ensi kesänä esitetään Mozartin Taikahuilu. Komsi ja hänen puolisonsa Sakari Oramo, joka toimii Kokkolan oopperaorkesterin kapellimestarina, ovat yhdessä kääntäneet sen suomeksi ja ruotsiksi. Vaikeaselkoiset vapaamuurariosuudet jätetään ohjaajan aloitteesta saksan kielelle. Näin saadaan kolmikielinen oopperaesitys.

“Minun korvaani eräänlainen leikittelevä puolikielisyys on hirveän hauskaa”, perustelee Komsi. “Kieltä ikään kuin luodaan uudeksi, ja sitä on helppo liittää musiikkiin.”

Otollinen maaperä

Uuden oopperan syntyminen nimenomaan Kokkolaan parantaa Suomen alueellista tasapainoa oopperamaana. Mutta sillä oli Komsille myös syvempi ideologinen merkitys.

“Esikuvanani on ollut Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin perustaja Juha Kangas. Hän on osoittanut, että pienellä paikkakunnalla voidaan tehdä kunnianhimoista taiteellista työtä, tähdätä maailman huipulle!”

Komsi nostaa esiin vielä Kokkolan on perinteisesti vahvan laulukoulun. “Opiskelihan Anita Välkkikin siellä aikanaan ollessaan kaupunginteatterin näyttelijänä.”

Esiintyjien koulutuspohjan lisäksi tarvitaan yleisöpohja, ja tässäkin Anu Komsin mielestä Juha Kankaan uranuurtajatyö on ollut ratkaisevan tärkeä.

“Sen huomasi tuottamastamme Döbelnin kantaesityksestä, jossa meidän täyttöprosenttimme oli 89. Kokkolassa ei ajatella, että uusi musiikki on vaikeaa. Siellä ajatellaan, että ahaa, jotakin uutta, täytyy mennä katsomaan.”

Rahan vankina

Kokkolan oopperan saamat avustukset ovat vaatimattomasta alusta pikku hiljaa nousseet. Totta kai rahaa saisi olla enemmänkin, mutta ennen kaikkea Anu Komsi toivoisi avustuksilta pitkäjänteisyyttä. Sekä Komsi että Oramo ovat joutuneet toimimaan oopperansa mesenaatteina, kun jokin tulevaisuuteen tähtäävä projekti on pitänyt saada käyntiin.

“Meillä ei ole sellaista kassaa, josta voisi nostaa rahaa kahden vuoden päästä tulevalle kantaesitykselle. Vaikka saisimme mitä palkintoja ja tunnustuksia, joudumme joka vuosi aloittamaan kaiken alusta”, Komsi huokaa. Hän on juuri palannut Pariisista, Esa-Pekka Salosen musiikkia esitelleeltä Présence-festivaalilta, ja on taas kerran vaikuttunut Ranskan kulttuuripoliittisesta edistyksellisyydestä.

“Siellä oli jokaiseen konserttiin ilmainen sisäänpääsy. Olisihan se ihana tilanne, jos ei tarvitsisi välittää lipputuloista yhtään!”

Kulttuuri vaaliteemaksi!

Populistisen taidekielteisyyden nousu eduskuntavaalien alla puistattaa Komsia. Tähän asti avatuissa vaalikoneissakaan ei ole ollut yhtään kysymystä kulttuurin alalta.

Komsi kertoo katselleensa mielenkiinnolla televisiosta Ajankohtaisen kakkosen ohjelmaa, jossa eri puolueiden nuorisojärjestöjen puheenjohtajat saivat tehtäväkseen karsia valtion budjettia niin, että saavutettaisiin miljardin säästöt.

“He saivat tuon summan kokoon aika helposti, mutta ainoa joka ei ottanut mitään pois opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta – ja vielä painotti erikseen, kuinka tärkeää kulttuuri on ihmisille – oli Ruotsalaisen kansanpuolueen edustaja.”

Uutta ja vanhaa

Monipuoliset muusikontaidot ovat tehneet Anu Komsista luotetun nykymusiikin tulkitsijan. Niinpä hän joutuu itse huolehtimaan siitä, ettei kalenteri pääse liian nykymusiikkivoittoiseksi.

“Nyt minulla on aika onnellinen tilanne”, hän toteaa tyytyväisenä. “On Bachia ja Mahleria kantaesitysten ja tilausteosten vastapainoksi.”

Bachin kantaatteja sekä Mahlerin neljännen sopraanosoolon Komsi laulaa Berliinin filharmoniassa Roger Norringtonin johdolla. Jo pitkään jatkunut yhteistyö Norringtonin kanssa on hänelle erityisen mieluinen. Maalis-huhtikuun vaihteessa on vuorossa John Zornin uutuusooppera La Machine de l’être New York City Operassa. Koko Lincoln Centerin kolmiossa on vahva suomalaisedustus, sillä Karita Mattila laulaa samaan aikaan Patarouvaa Metropolitanissa ja Esa-Pekka Salonen johtaa New Yorkin filharmonikkoja Avery Fisher Hallissa.

Komsi näkisi mieluiten uuden musiikin kulkevan luontevasti muiden kausien musiikin rinnalla. Saksassa hän sai parhaat arvostelumenestyksensä kantaohjelmiston rooleissa, kuten Hoffmannin kertomusten Olympiana, Rigoletton Gildana, Ariadnen Zerbinettana. “Ja oli hieno kokemus päästä Suomessa laulamaan Kansallisoopperan Falstaffissa Nannettan rooli.”

Levyjä ja palkintoja

Levytys Kokkolan oopperan tilaamasta Sebastian Fagerlundin oopperasta Döbeln sai helmikuussa Ylen musiikkitoimittajien Vuoden levy -tunnustuksen. Komsilla on seinällään myös Janne-kunniakirja Kaija Saariahon musiikista, ja hänen levytyksensä Jonathan Harveyn laulusarjasta White as Jasmine sai vuonna 2008 Gramophone-lehden palkinnon parhaana nykymusiikkilevynä.

Komsi ei aio jättää palkintoraateja rauhaan vastedeskään. Alballe hän on äänittänyt lauluja Rimbaud’n runoihin otsikolla Being Beauteous sekä Kaija Saariahon Leino-lauluja. BIS on toivonut häneltä koloratuuriaarioita Sinfonia Lahden kanssa; tälle levylle tulisi myös Glierin teosharvinaisuus, konsertto koloratuurisopraanolle ja orkesterille, sekä vastapainoksi Sibeliuksen Luonnotar. Suunnitteilla on vielä duettolevy Piia-sisaren kanssa viimeaikaisten yhteisten keikkojen innoittamana.

Anu Komsi aloitti niin nuorena, että hänen uransa on kestänyt jo 20 vuotta. Moni korkea sopraano joutuu vaihtamaan fakkia, kun kaikkein korkeimmat äänet iän karttuessa häviävät. Komsille ei ole näin käynyt; hänen äänialansa on vain laajentunut matalien äänten kypsyessä. Ääni on säilyttänyt sekä muuntautumiskykynsä että tyttömäisen raikkautensa. Hän pystyy uimaan orkesterin sekaan yhtenä soittimista, mutta myös esittämään sensuellia viettelijätärtä, kuten Alban Bergin Lulua.

Komsi myöntää, että jos korkeimpia ääniään ei joudu vähään aikaan käyttämään, saattaa tulla uskonpuute. Mutta kun niitä hänelle taas sävelletään, kuten nyt Pariisissa Salosen uudessa kappaleessa, ei ole mitään ongelmaa.

“Täytyy vain luottaa siihen, että siellä ne ovat”, sanoo Komsi ja heläyttää hersyvän koloratuurinaurunsa.

* * * * *
Anu Komsi levyllä (valikoima)

Gustav Mahler: Sinfonia nro 4. Stuttgartin radion sinfoniaorkesteri, joht. Roger Norrington.
Hänssler Classic 2000.
György Kurtág: Kafka-fragmentit. Sakari Oramo, viulu. Ondine 1996.
Kaija Saariaho: Grammaire des rêves. Soitinyhtye, joht. Hannu Lintu. Ondine 2000.
Sebastian Fagerlund: Döbeln, ooppera. Annika Mylläri, Lasse Penttinen, Sören Lillkung, Robert McLoud; Kokkolan oopperan kuoro ja festivaaliorkesteri, joht. Sakari Oramo. BIS 2010.
Kokkolan oopperan tilausteos. Yleisradion musiikkitoimittajien valitsema Vuoden levy 2010.
Jonathan Harvey: White as Jasmine. BBC Scottish Symphony Orchestra, joht. Ilan Volkov. Nmc 2008.
Sydän. Lauluja Eino Leinon runoihin (I. Hannikainen, Merikanto, Saariaho ym.). Alba 2007.
Night Walk. Petri Nieminen Ensemble. Alba 2009.