Paratiisi on Suomessa

Laura Mikkola, Pariisin muuttolintu

Pianisti Laura Mikkola asuu Pariisissa, mutta Suomeen häntä vetää lapsuuden kesäparatiisi Iitissä. Iitin musiikkijuhlat vietetään kesäkuussa.

Teksti: Anu Karlson

"Olen aina rakastanut nimenomaan pianomusiikkia", Laura Mikkola tunnustaa.

"Pianollehan on sävelletty valtava määrä ohjelmistoa. Silti tulee aina yllätyksiäkin: sävellyksiä, jotka avaavat aivan uuden maailman, kuten Kaija Saariahon teokset. Tai Erik Bergmanin Borealis. Se jakaa pianon äänen kahteen eri soitinmaailmaan; siinä piano toimii välillä lyömäsoittimenakin."

Soittimen valinta oli jo lapsuudessa Lauralle itsestään selvä. Samana vuonna kun hän syntyi, 1974, kotiin tuli Steinway-flyygeli, ja se oli hänelle alusta alkaen ihmeiden aarreaitta.

"Minulla oli satumainen onni päästä kahdeksanvuotiaana Tapani Valstan oppilaaksi Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen", Mikkola kertoo opinnoistaan. "Valstan tunnit olivat minulle viikon tähtihetkiä."

Valsta halusi antaa lahjakkaalle oppilaalleen vankan pohjan. Hän soitatti kaikki Bachin inventiot ja partitat sekä englantilaiset ja ranskalaiset sarjat, Bartókin Mikrokosmokset ja paljon muuta. Piti pystyä hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

"Ja aina kaikki ulkoa, en ole ikinä käyttänyt nuotteja Valstan tunneilla", Mikkola innostuu. "Siksi opin nykyäänkin nopeasti uusia teoksia. Koen, että teokseen pääsee paljon vahvemmin sisälle, kun ei ole sidottu nuotteihin."

Jatko-opinnot veivät hänet Philadelphian Curtis-instituuttiin ja Indianan Bloomingtoniin. Unkarilaisen Ferenc Radosin opissa hän on lapsesta asti viettänyt lyhyitä aikoja silloin tällöin. Rados tunnetaan myös tähtipianistien András Schiffin, Dezsö Ránkin ja Zoltán Kocsisin opettajana.

"Käyn hänen kanssaan läpi uutta ohjelmistoa ja verestän vanhaa, etenkin Bartókia, jonka konsertoista soitan sekä toista että kolmatta. Kolme neljä intensiivistä päivää keskustelemme ja soitamme. Hän on nerokas opettaja ja tietää, miten minua pitää ravistella."

Puolen sataa konserttoa

Laura Mikkolan ohjelmisto on hätkähdyttävän laaja, ja se laajenee vuosittain. Managerin nettisivut kertovat, että hänellä on pelkästään konserttoja ohjelmistossaan 46 kappaletta.

"Sekin saattaa olla jo vanhentunut luku, sillä olen sen jälkeen opetellut Kalevi Ahon pianokonserton ja nyt minulla on opiskeltavana Erkki-Sven Tüürin konsertto."

Einojuhani Rautavaara on Laura Mikkolalle keskeinen säveltäjä. Hän on levyttänyt kaikki tämän pianoteokset Pelimanneja lukuun ottamatta. Rautavaara on myös säveltänyt hänelle varta vasten kaksi sooloteosta: Passionale ja Fuoco. "Esitän niitä usein yhdessä Narcissuksen kanssa, jonka hän sävelsi Maj Lind pianokilpailua varten vuonna 2002. Ne muodostavat hyvän kokonaisuuden, ja olen saanut paljon kyselyjä niiden mahdollisesta levytyksestä."

Mikkola tutustui Rautavaaraan henkilökohtaisesti 1996, jolloin opetteli kaikki hänen teoksensa ja kävi niitä hänen kanssaan läpi. Tänä vuonna Rautavaaraa esitetään kaikkialla hänen 80-vuotispäivänsä kunniaksi.

"Hänen musiikkinsa puhuttelee minua, saan siitä visioita", Laura Mikkola kuvaa. "Sen rytminkäsittely, värimaailma, tietty mystisyys, siinä on suuria tunteita …"

Trio esityskuntoon
kahdessa päivässä

Resitaalien ja konserttojen lisäksi Mikkola ehtii soittaa myös kamarimusiikkia. Senkin perusta valettiin jo Sibelius-Akatemiassa. "Minulla oli siellä kamarimusiikin opettajana Pekka Kari – hauska ja innostava opettaja, jolla oli laaja musiikintuntemus – ja partnerina Jaakko Kuusisto. Soitimme yhdessä kaikki Beethovenin sonaatit ja lukemattoman määrän muita teoksia."

Myöhemmin Mikkola opiskeli kamarimusiikkia Yhdysvalloissa Beaux Arts -trion pianistin Menahem Presslerin johdolla.

Yhteissoiton edellyttämä harjoittelu jää käytännössä usein muutamaan päivään, ja silloin voi sattua yllätyksiäkin.

"Olin äskettäin esiintymässä Le Havressa, ohjelmana Beethovenin Geister-trio, Šostakovitšin ykkönen ja Rahmaninovin Trio élégiaque. Mutta olinkin harjoitellut väärän Rahmaninovin trion, sen lyhyemmän – Rahmaninovilla on kaksi Trio élégiaquea. Minulla oli kaksi päivää aikaa opetella 64-sivuinen teos!"

Uhkayritys onnistui, ja palaute oli ylistävää. Mikkola suihkauttaa jälleen kiitoksen Tapani Valstalle, joka opetti hänet jo pikkutyttönä omaksumaan suuria kokonaisuuksia lyhyessä ajassa.

Intohimoa Iitissä

Iitti on Laura Mikkolan kesäparatiisi jo varhaislapsuudesta lähtien. Hän on äitinsä puolelta Siukosen musiikkisukua; äidinäidin isä Yrjö Siukonen oli Iitin kirkon kanttorina 40 vuotta.

"Kun olen esiintyjänä kiertänyt festivaaleja Suomessa ja muuallakin, olen todennut, että juuri Iitissä on aivan fantastisen puitteet", Mikkola kertoo. "Olin pitkään haaveillut, että sinne saisi musiikkijuhlan. Siinä on ollut kova työ, mutta nyt teen sitä jo kuudetta kertaa."

Festivaalin suunnitteleminen kehittää muusikkoa Laura Mikkolan mielestä aivan uudella tavalla. Taiteellisen johtajan on valittava muusikot ja koottava ohjelmakokonaisuudet, ja hän on itse vastuussa kaikesta.

"Siinä on aikamoinen luomistuska, ennen kuin saa uuden ohjelman valmiiksi. Mutta se lähti hienosti käyntiin; heti ensimmäisellä kerralla Einojuhani Rautavaara sävelsi minulle uuden teoksen, Lasse Pöysti lausui Sibeliuksen melodraamaa, ja tuli monta hienoa muusikkoa: Jaakko Kuusisto, Kari Kriikku, Henri Sigfridsson, Petteri Salomaa…"

Viime kesän kohokohtia oli Antti Häyrysen käsikirjoittama kokonaisuus Robert Schumannin kirjeistä morsiamelleen Claralle. Mikkola oli tutkinut Schumannin kirjeenvaihtoa Clara Wieckin kanssa ja poiminut sen yhteyteen samanaikaisia sävellyksiä. Lasse Pöysti luki kirjeitä, Petteri Salomaa lauloi lauluja, ja Mikkola soitti itse osia Karnevaali-pianosarjasta.

"Tämä produktio sai niin suuren suosion, että päätin jatkaa sitä. Nyt siihen tulee uusi osa otsikolla ‘Intohimoa’, henkilönä mukana myös Johannes Brahms."

Iitin festivaali on jo saanut vakioyleisönsä, joka saattaa viettää koko viikonlopun tässä Suomen kauneimpiin kuuluvassa kirkonkylässä. Heitä tulee paitsi lähialueelta, myös Helsingistä ja ulkomailtakin. Viime kesänä Iitissä vieraili ranskalaisen musiikkilehden Le Monde de la Musiquen toimittaja, joka kirjoitti juhlasta haltioituneesti otsikolla "Esimakua paratiisista".

Juhlan kirjaimellinen huipentuma on yökonsertti Hiidenvuorella, ja se alkaa juhlallisella pianon kantamisella. Tällä hullunhauskalla idealla on pitkät perinteet. Sen keksi Wäinö Sola jo vuonna 1914, ja Hella Wuolijoki jatkoi sitä Marlebäckin kartanostaan käsin 1930-luvulla.

"Siksi tuntui luontevalta ottaa se osaksi myös Iitin musiikkijuhlia", Laura Mikkola kertoo, "se on ihana päätös juhlille. Maisemat Hiidenvuorella ovat aina hätkähdyttävät, ja sinne sopivat ihanasti laulu ja piano."

Rakas Pariisi

Laura Mikkola muutti Pariisiin vuonna 1999. Asia tuli ajankohtaiseksi, kun hän Brysselin Kuningatar Elisabethin pianokilpailussa menestyttyään alkoi saada tiuhaan esiintymistarjouksia Keski-Euroopasta. Mutta haaveena Pariisissa asuminen oli elänyt jo pitempään.

"Äitini on aina rakastanut Pariisia, ja olen pienestä asti käynyt siellä usein. Yhdessä vaiheessa opiskelin siellä yksityisesti, ja olin aina toivonut, että voisin joskus asua Pariisissa. Matkapäiviä kertyy vuodessa runsaasti, ja sieltä on helpompi luoda musiikkikontakteja kaikkialle Eurooppaan."

Mikkolalla on managerit Saksassa, Japanissa ja Suomessa. Kunkin toimintapiiri rajoittuu omaan maahan, mikä on hänen mielestään hyvä ratkaisu. Ranskassa hänellä ei ole toistaiseksi manageria. Sen sijaan hän on päässyt tekemään levyjä pienen mutta kunnianhimoisen Æon-levy-yhtiön kanssa.

"Heillä on ihanat puitteet, äänitykset tehdään Ircamin musiikkikeskuksessa, ja jakelun hoitaa Harmonia mundi. Olen päässyt myös levyttämään Philippe Entremontin kanssa."

Soittamisen ja Iitin musiikkijuhlien johtamisen lisäksi Laura Mikkolan elämän täyttää puolivuotias Fredrika-tytär. "Pieni vauva, joka reissaa tosi paljon äitinsä kanssa", tunnustaa Mikkola. Takavuosien intohimo juoksemiseen on laantunut kolmen hyvin suoritetun maratonin jälkeen, mutta kuntoansa pianistin on hoidettava.

"Joka päivä jumppaan ainakin 40 minuuttia. Siitä en pinnaa koskaan."