Soile Isokoski, kaivattu vieras Suomessa
Soile Isokoskea kiitetään maailmalla sukupolvensa parhaaksi lyyriseksi Mozart- ja Strauss-sopraanoksi. Vuonna 2004 hän vietti koko joulukuun Suomessa ja ilahdutti oopperan ystäviä esiintymällä Straussin Ruusuritarissa.
Teksti: Anu Karlson, 12/2004
Kuvat: Heikki Tuuli, Matti Ruotsalainen/Ondine
Richard Straussin laulusarja Vier letzte Lieder kuuluu lajinsa eniten levytettyihin. Markkinoilla on kuitenkin tilaa yhä uusille tulkinnoille, sillä jokainen myöhäisromanttisen orkesterilaulun ystävä haluaa nämä laulut juuri oman suosikkilaulajansa esittäminä.
Soile Isokoski on osoittautunut todella monen musiikinystävän suosikkilaulajaksi: hänen Strauss-levyään on myyty jo yli 25 000 kappaletta, Suomen ohella erityisesti Isossa-Britanniassa. Siellä tämä kolmisen vuotta sitten ilmestynyt levy noteerattiin myös Gramophone-lehden Editor's Choice -palkinnolla.
Tuon vuoden syksynä ilmestynyt Mozartin aarioita sisältävä levy on saanut niin ikään hienon vastaanoton. The Timesin kriitikko ylistää Soile Isokoskea "sukupolvensa parhaaksi lyyriseksi Mozart-Strauss-sopraanoksi", ja International Record Review rinnastaa hänet "Elisabeth Schwarzkopfin, Gundula Janowitzin ja Lucia Poppin kaltaisiin suuriin Mozart-laulajiin."
Yleisö luo jännitettä
Soile Isokoski tunnustaa, että levytys ei esittämisen tilanteena ole yhtä hänelle yhtä mieluisa kuin esiintyminen konsertissa, elävälle yleisölle. "Levytyksessä tuntuu helposti, että jokin jännite puuttuu. Yritän kuitenkin aina saada luoduksi elävän esityksen tuntua järjestämällä siten, että laulaessani saan katsekontaktin koko orkesteriin. Silloin voin ajatella, että laulan joka tapauksessa yleisön edessä."
Hyvänä kompromissina Soile Isokoski pitää konserttiäänityksiä, joita varten tallennetaan sama ohjelma useampaan kertaan ja vielä varmuuden vuoksi varataan muutama tunti studioaikaa mahdollisiin paikkaustarpeisiin. "Tuotanto, jossa olin viimeksi mukana, tehtiin juuri sillä tavalla. Se oli Mahlerin 8. sinfonia Birminghamin sinfoniaorkesterin ja Simon Rattlen kanssa. Meillä oli kolme konserttia, ja sitten vielä yksi päivää aikaa paikata."
Omaa ohjelmistoa
Soile Isokoskella on ollut onni päästä ikuistamaan levylle musiikkia, joka on hänelle itselleen läheistä. "Tuo 'ikuistaa' on kyllä ehkä vähän turhan juhlallinen sana; puhuisin mieluummin dokumentoinnista. Ainahan sitä esiintyvänä taiteilijana toivoo, että olisi viimeinen sana ainakin kaikkein läheisimmästä ohjelmistosta vielä sanomatta."
Ondinelle levyttäessään Soile Isokoski on saanut omia ehdotuksiaan hyvin läpi ja saanut valita ohjelmansakin pääsääntöisesti itse. "Mutta kyllä minulla on joku ceterum censeo aina valmiina Reijo Kiiluselle, kun satun tapaamaan hänet."
Orkesterin säestyksellä laulettaessa myös kapellimestarin merkitys on ensiarvoinen. Soile Isokoski odottaa kapellimestarilta kuuntelevaa, kamarimusiikillista asennetta työhön, vaikka tehtäisiin romanttista musiikkia isolla orkesterilla. "Että hän pystyy joustamaan tarvittaessa, mutta ei kuitenkaan anna liikaa periksi, jotta ryhti säilyy. Että hän on läsnä ja että kohtaan hänet muusikkona."
Vihdoinkin Ruusuritari
Suomen Kansallisoopperassa Soile Isokosken esiintymiset ovat olleet harvinaista herkkua. Siksi suomalaiset oopperanystävät saivat 2004 marras-joulukuussa varsinaiset juhlaviikot: Isokoski saapui laulamaan Ruusuritarin marsalkattaren osan tuotannossa, jonka ensi-ilta oli marraskuun lopulla. Ruusuritarinhan piti tulla Kansallisoopperan ohjelmaan jo Walton Grönroosin aikana, mutta taloudellisista syistä se jouduttiin silloin lykkäämään epämääräiseen tulevaisuuteen. Kauan odotetun esityksen johti nyt Muhai Tang ja ohjasi sveitsiläinen Marco Arturo Marelli.
Haastattelua tehtäessä harjoitukset oopperassa ovat juuri alkaneet.
Soile Isokoski toteaa, että tekemisen meininki on hyvä ja odotukset korkealla. Ohjauksen hän määrittelee alkuvaiheen kokemuksensa perusteella "perinteisen moderniksi; tai modernin perinteiseksi".
Suomessa oleminen juuri joulun alla on juhlaa Soile Isokoskellekin. Vieraisiin kieliin ja kulttuureihin tottuneena hän osaa antaa arvoa sille elämisen mutkattomuudelle, joka vallitsee omalla kielialueella ja oman kulttuurin parissa. Kaamoskaan ei häntä kauhista; se vasta antaa oikean sävyn joulun odotukselle.
Odotus on hyvää aikaa
Joulun Soile Isokoski on kyllä usein ennenkin saanut viettää Suomessa, mutta tavallisesti se on tarkoittanut sitä, että hän kiiruhtaa tänne vasta kun koko maa alkaa jo hiljentyä juhlanviettoon. Hän on kaivannut adventtia, tuota kaiken hyvän odotuksessa tuiki tärkeää valmistautumisaikaa. "Rakastan jouluvalmisteluja! Joulun odotus on joulussa kaikkein parasta." Nyt hänellä on tilaisuus nauttia omiensa seurasta Pohjois-Suomessa ja samalla Suomen valkeasta joulusta: "Kunpa tulisi oikein paljon lunta!" hän huokaa.
Joululaulut kuuluvat erottamattomasti Soile Isokosken joulun odotukseen. Iloksemme hänen omasta joululevystään, jonka hän teki Finlandia Recordsille jo kymmenkunta vuotta sitten, on otettu uusi painos, ja sitä on jälleen saatavilla: valikoima kauneimpia suomalaisia joululauluja Finlandia Sinfoniettan säestyksellä.
Soile Isokoski levyllä (poimintoja)
– Mozart: Così fan tutte, kokonaislevytys (Fiordiligi). Le petite bande, joht. Sigiswald Kuijken. Brilliant Classics CD 99555 (2004)
– Halévy: Juutalaisnainen, kokonaislevytys (Rachel). Wienin valtionoopperan kuoro ja orkesteri, joht. Simone Young. BMG RCA 74321795962 (2002)
– Pacius: Die Loreley, kokonaislevytys (Lenore). Sinfonia Lahti, joht. Osmo Vänskä. BIS CD 1393 (2003)
– Wolf: Italialainen laulukirja. Bo Skovhus, baritoni, Marita Viitasalo, piano. Ondine ODE 9982D
– R. Strauss: Vier letzte Lieder ja muita orkesterilauluja. Berliinin radion sinfoniaorkesteri, joht. Marek Janowski. Ondine ODE 9922 (2002)
– Mozart: Aarioita. Tapiola Sinfonietta, joht. Peter Schreier. Ondine ODE 10432 (2004)
– "Suomalainen rukous." Suomalaisia hengellisiä lauluja. Helsinki Filharmonia, joht. John Storgårds. Ondine ODE 10342 (2003)
– "Joulun tähtihetkiä." Suomalaisia joululauluja. Finlandia Sinfonietta, joht. Ilkka Kuusisto. Warner Classics FIN 09274056528 (2002)