Tarmo Kovisto on käynyt oikeuttakin Mämmilästä

Mämmilän piirtäjä tietää, että joskus tekijänoikeuttaan
joutuu puolustamaan myös oikeudessa.

Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuva on suomalaisuuden syväluotaus, vuodesta 1975 jo 11 albumin mittaan kasvanut hämäläisen kyläyhteisön kuvaus.

Sarja ilmestyi pitkään eri lehdissä sivu kerrallaan peilaten tarkkaan ajan tapahtumia. Viimeisin albumi syntyi toisin, kerralla yhtenäiseksi tarinaksi.

Siirtymä ei ollut helppo.

"Olin tottunut siihen, että deadline hoitaa työn valmiiksi sivu kerrallaan. Nyt piti odottaa kun ajan ja materiaalin paine kasvoi tarpeeksi suureksi niin aloin piirtää", Koivisto kertoo viisi vuotta työn alla olleesta, vuonna 2002 ilmestyneestä http://www.mammila.fi/ -albumistaan.

Ei pelkkää Mämmilää

Mämmilän valtti on toden tuntuisuus. Henkilöt ovat uskottavia ja ympäristö on oikean näköinen. Kyläläiset eivät ole tyyppejä vaan oikeita eläviä ihmisiä puutteineen. Mämmilä on suomalainen yhteiskunta pienoiskoossa.

Sen kehitykseen vaikuttavat samat voimat kuin koko maan: vanhan väistyminen, kylämiljöön tuhoutuminen, talouden rajut rakennemuutokset, vaihtuvat muodit ja tv-sarjat.

"Maailma muuttuu, seuraan muutosta. Haluaisin tietää mihin maailma on menossa. Vaarana on se, että tulee jälkiviisauden paine kun ei enää tee aikalaiskuvausta", Tarmo Koivisto arvelee.

Koiviston elämä ei ole pelkkää Mämmilää. Hän piirtää Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen Pääkaupunki -sarjakuvaa sekä avustaa monia lehtiä sarjakuvin, pilapiirroksin ja kuvituksin. "Piirtämistä tämä on."

Mikä on sarjakuvahahmon arvo?

Sarjakuvantekijäkin joutuu puolustamaan omia tekijänoikeuksiaan. Toisinaan jopa muita luovan työn aloja tiukemmin, sillä suosittu ja laajalle levinnyt sarjakuva mielletään joskus yleiseksi omaisuudeksi, jota voi vapaasti käyttää.

Tarmo Koiviston hankalin kokemus liittyy entisen kotikaupunki Oriveden tienvarsimainoksiin. Koivisto suunnitteli tienvarsitaulut Orivedelle, pohjautuuhan sarja pitkälti Oriveden maisemaan ja murteeseen.

Myöhemmin selvisi, että taulut olivat "vasemmalla kädellä tehdyt." Koivisto pyysi korjaamaan niitä. Näin tehtiinkin, mutta samalla tauluihin ilmestyi marketin mainos. "Lähetin laskun luvattomasta mainoskäytöstä ja vaatimuksen taulujen poistosta."

Kauppa ei tähän suostunut, ja alkoi neljä vuotta kestänyt, hovioikeuteen asti mennyt oikeusprosessi. "Pulmana oli määritellä, minkä arvoinen on sarjakuvapiirtäjän tekijänoikeuden loukkaus."

Koivisto päätti laskea asian ja selasi joulunpyhinä kaikki Mämmilästä tehdyt lehtijutut sekä radio- ja tv-ohjelmat. "Selvitin palstamillit ja minuutit, vastaavan ilmoitusmäärän ostaminen olisi maksanut paljon. Siltä pohjalta laskin mitä olisi maksanut jos kyseinen yritys olisi luonut tämän sarjakuvan."

Tässähän on tehty varkaus!

Oikeuteen marssi asiantuntijoita kertomaan, mitä sarjakuva on ja miten sen arvoa voidaan määritellä. "Lopulta paikalliset lautamiehetkin, jotka olivat tottuneet aivan toisenlaisiin oikeusjuttuihin, sanoivat ymmärtävänsä asian. Tässähän on tehty varkaus!"

Oikeus hyväksyi kaikki Koiviston vaateet. "Juttu päättyi kantajan hyväksi 10-0", Koivisto toteaa.

Muut hahmojensa luvattomat käytöt Koivisto on saanut sovittua helposti. "Joskus joku parturi laittoi ilmoitukseensa kuvan, jossa Ranelta leikataan hiustupsu."

Mainontaan Mämmilän hahmoja ei ole koskaan annettu. "Ihmiset ovat aika valistuneita, yleensä minulta kysytään lupa kuvieni käyttöön."

”Arvoton piirros” johtajan seinälle

Tosinaan tekijät saavat kinuta takaisin jopa alkuperäispiirroksiaan painoista tai lehdistä.

"Eräs originaali kuulemma hävisi painossa. Lähetin laskun ja sain vihaisen vastauksen, että emme maksaisi tästä viittä markkaakaan. Mutta yllättäen tuo arvoton piirros löytyikin johtajan seinältä."

Sarjakuva on kuitenkin Koiviston mukaan suojatumpi ala kuin musiikki. "Poikani Kalle meni Tallinnaan ja näki myynnissä omia levyjään", Koivisto sanoo tarkoittaen Kemopetrol-yhtyeen musiikin tekevää Kalle Koivistoa.

"Olisihan se aika hankalaa painaa piraattialbumi Mämmilästä. Verkon kautta levitys on tietysti helppoa, siellä kuviani on paljon", kertoo joitakin verkkohakuja töistään tehnyt Koivisto. "Siinä on oltava tarkkana miten suhtautua."

Teksti: Heikki Jokinen
Piirros: Tarmo Koivisto